Mikä on nollapohjainen budjetointi?

Nollapohjainen budjetointi on strategia, jota yritykset, voittoa tavoittelemattomat järjestöt ja jopa yksityishenkilöt käyttävät usein tulevan kalenterivuoden toimintabudjetin suunnittelussa. Tämän lähestymistavan syrjäyttää se, että talousarvion rahoittamiseen käytettävien resurssien käyttöliittymästä ei oletuksia. Sen sijaan budjetin rivikohdat perustuvat ennusteisiin tuloista, jotka tosiasiallisesti syntyvät ja tulevat talousarvion kattaman ajanjakson aikana.

Muissa talousarvion laatimismenetelmissä on yleensä jonkin verran tuloja, jotka siirretään edelliseltä kaudelta. Kun budjetointi on nollapohjaista, ei ole taloudellista tyynyä, joka sisältyy määritettäessä, kuinka paljon resursseja on varattu kullekin kotitalouden talousarvion osalle. Sen sijaan ajatus on määrittää budjettikohdat perustuen kohtuulliseen odotukseen kerättyjen tulojen aikana. Esimerkiksi henkilö voi käyttää nollapohjaista budjetointia suunnittelemalla kotitalouden vuosibudjetin joka kuukausi työn nettotulojen perusteella, mutta se ei saa sisältää minkään rivikohdan rahoitusta korkotulolähteistä tai säästöistä, jotka on kertynyt edellisen vuoden aikana.

Monet yritykset ja organisaatiot haluavat käyttää tätä budjetointitekniikkaa, vaikka käytettävissä olisi useita resursseja tulevan vuoden talousarvion huomattavan määrän menojen hoitamiseen. Tämä lähestymistapa luo tilanteen, jossa yritys on valmis käsittelemään tulojen puutetta hyödyntämällä olemassa olevia, mutta talousarvion ulkopuolelle jääviä resursseja. Koska missä tahansa liiketoiminnassa voi tapahtua odottamattomia myynnin taantumia ja käyttökustannusten nousua, nollapohjainen budjetointi on varmasti järkevä lähestymistapa budjetointiin.

Nollapohjainen budjetointi voi olla enemmän haaste kuin muut budjetointimenetelmät. Usein tämä lähestymistapa edellyttää organisaatiolta tai yritykseltä realistisempaa kykyä rahoittaa jokaista rivikohtaa. Joissakin tapauksissa tämä voi auttaa yritystä miettimään kahdesti menoja, jotka voivat heikentää yrityksen toimintaa, jos kalenterivuoden ennakoidut tulot jäävät ennusteiden alapuolelle. Vaihtoehtoisesti nollapohjainen budjetointi ei estä uuden hankkeen lisäämistä kalenterivuoden aikana, jos kerätyt tulot ylittävät alkuperäiset ennusteet.