Latinalainen termi “nolle prosequi” on virallinen merkintä tuomioistuimen rekisteriin, mikä osoittaa, että syyttäjä tai kantaja ei aio jatkaa asian käsittelyä. Nol-ammattilaisia tai nol-ammattilaisia, kuten joskus tiedetään, voidaan syöttää milloin tahansa syytteiden nostamisen jälkeen, kunnes tuomio on annettu. Joissakin oikeusjärjestelmissä, kun asia on siirretty oikeudenkäyntiin, voidaan vaatia tuomarin lupa, jotta voidaan aloittaa nolle prosequi ja hylätä asia.
On useita syitä, miksi siviilikantaja tai rikosoikeudellinen syyttäjä saattaa päättää hylätä asian sen jälkeen, kun se on jätetty tuomioistuimeen. Yksi syy on viattomuuden osoittaminen. Jos esimerkiksi syyttäjä saa tietoa siitä, että ryöstöstä syytetty henkilö ei ole syyllistynyt rikokseen, hän pyytää luopumaan tapauksesta, koska ei ole mitään syytä syyttää syytöstä.
Toinen syy voi olla tilanne, jossa tapausta ei voida todistaa. Tämä voi joskus olla vaikeaa havaita ennen syytteiden nostamista, ja syytteet voidaan nostaa joka tapauksessa, vaikka tapaus on kohtalaisen heikko siinä toivossa, että voidaan kerätä lisää tukimateriaalia, jotta tapaus vahvistuu ja kannattaa viedä eteenpäin oikeudessa. Jos kuitenkin ilmenee, että asian todistaminen on vaikeaa, syyttäjä tai kantaja luopuu tapauksesta ja asiakirjassa on nolle prosequi -merkintä, joka osoittaa, että syytteet on peruutettu.
Osoitus siitä, että esillä olevassa tapauksessa on perustavanlaatuisia puutteita, voi myös olla syy nolle prosequiin. Tämä voi tapahtua oikeudenkäynnin aikana, koska syyttäjällä tai kantajalla on mahdollisuus nähdä toinen puoli toiminnassa. Jos esimerkiksi todistaja on uskomattomalla asemalla ja tämä todistaja on avainasemassa, asia voidaan jättää nostamatta, koska asia on liian puutteellinen.
Tämä termi, joka tarkoittaa “emme halua nostaa syytettä”, on yksi monista latinalaisista termeistä, joita käytetään edelleen oikeuskäytännössä. Huolehditaan huolellisesti ennen kuin pyydetään muistiinpanoa nolle prosequista, jotta syytteet voidaan peruuttaa. Syytteen hylkäävä henkilö ei halua tehdä virhettä ja luopua tapauksesta, jolla on tosiasiallisesti oikeudellisia etuja ja jota olisi syytä jatkaa. Joissakin tapauksissa tuomari voi kumota pyynnön ja vaatia oikeudenkäynnin kuulemista joka tapauksessa.