Vakuutus on asiakirja, joka pannaan täytäntöön valalla ja jossa esitetään tosiasiat sellaisina kuin ne tunnetaan tai uskotaan valantekijän, nimeltään affiant. Kun asiakirja suoritetaan notaarin edessä, se tunnetaan notaarin vahvistamana todistuksena. Tietyissä olosuhteissa notaarin vahvistama todistus voidaan hyväksyä todistajan lausunnon sijasta oikeudenkäynneissä; notaarin vahvistama todistus pannaan myös rutiininomaisesti täytäntöön monissa olosuhteissa, joihin ei liity esiintymistä tuomarin edessä.
Vakuutus eroaa tuomioistuimessa antamasta todistuksesta tai syytöksestä siinä mielessä, että vakuutuksenottaja tekee täysin vapaaehtoisen lausunnon eikä häntä kyseenalaisteta eikä ristiin kuulusteltu. Vaikka tuomioistuin voi pakottaa sekä esiintymään tuomioistuimessa että laskeutumaan, vakuutuksia ei välttämättä pakota, koska ne, kuten on todettu, ovat puhtaasti vapaaehtoisia.
Ensimmäisessä persoonassa tehty valaehtoinen lausunto alkaa yleensä lausunnolla, jossa yksilöidään sukulainen, mukaan lukien hänen osoite, ja todistetaan hänen pätevyytensä todistuksen toteuttamiseen. Kun se tehdään kolmannessa persoonassa, kuten huoltajien, jotka suorittavat todistuksia epäpätevien lastensa tai vanhempiensa puolesta, suhteen luonne on tehtävä selväksi todistuksessa sekä heidän valtuutensa tehdä vala. Vahvistuksessa on myös ilmoitettava sekä paikka että sen toteuttamispäivä.
Ei ole yleisesti vaadittua muotoa, jonka notaarin antama todistus on tehtävä, paitsi että se olisi rajoitettava tosiseikkojen toteamiseen. Ei ole asianmukaista sisällyttää väitteitä, luonnehdintoja tai tuomioita lausuntoon. Tosiasiat on esitettävä selkeästi ja lopullisesti, ja jos ne perustuvat kumppanin tietoihin eivätkä henkilökohtaisiin tietoihin, tietojen lähde on tehtävä selväksi. Esimerkiksi lause “Minä näin auton törmäävän puuhun” perustuu henkilökohtaiseen tietoon; “Kuljettaja oli humalassa”, on tietoa, ja “Tiesin, että kuljettaja oli humalassa, koska siitä kerrottiin sanomalehdessä”, esitetään tiedot ja yksilöidään niiden lähde.
Se, että valaehtoinen lausunto on tosiseikkalausunto, johon vedotaan oikeudellisissa menettelyissä, tekee välttämättömäksi, että se pannaan täytäntöön valalla. Asiakirjasta ei tule valaehtoista lausuntoa, ennen kuin asianajaja on vannonut valan ja pannut sen täytäntöön. Henkilö, joka tekee valaehtoisen lausunnon – esimerkiksi notaari, tuomioistuimen virkailija tai tekojen toimeksiantaja – antaa valan sukulaiselle, joka sitten täyttää lupauksen allekirjoittamalla sen. Tämän jälkeen virkamies allekirjoittaa asiakirjan, josta käy ilmi hänen valtuutensa antaa valat. Yhdysvalloissa notaari ilmoittaa virkansa, lainkäyttövaltionsa ja notaarikomitean voimassaolon päättymispäivän. Kaikki nämä tiedot tallennetaan notaarin vahvistaman todistuksen alareunaan. Notaarin sinettiä ei vaadita, mutta notaari tekee usein vaikutuksen.