Notokordi on Chordata -suvun jäsenten määrittävä ominaisuus, suuri ja monipuolinen biologinen ryhmä, joka sisältää kaikki selkärankaiset tai selkärankaiset eläimet sekä primitiivisemmät soinnut. Rakenteessa on erittäin suuria soluja, jotka on järjestetty tiheästi suojavaippaan. Akordit jaetaan kolmeen alafyyliin sen mukaan, missä muodossa niiden notokordit ovat ja milloin ne ilmestyvät. Missä tahansa kehitysvaiheessa se toimii tukena eläimelle, jolla se on, ja antaa eläimille mahdollisuuden tehdä asioita, kuten kävelemään pystyasennossa.
Alkeellisimmalla sointujen ryhmällä, urokordaateilla, joita kutsutaan myös tunikaateiksi, on vain notokordi toukka -kehitysvaiheessa. Tämän ryhmän eläimet ovat pelagisia, mikä tarkoittaa, että niitä esiintyy maailman valtamerissä, ja on olemassa useita edustavia lajeja, joista suurin osa on vain biologien tiedossa. Nämä eläimet antavat kuitenkin käsityksen sointujen kehityksestä, mutta osoittavat notokordin alkuvaiheessa.
Seuraavalla sointujen ryhmällä, kefalokordaateilla, joita kutsutaan myös lansetteiksi, on notokordi aikuisuuteen asti ja he elävät myös meressä. Rakenne kulkee koko kehon, jopa päähän, ja eläimiltä puuttuu suojaava luukerros, kuten selkäranka. Se toimii aksiaalisena tukena ja tarjoaa vahvan ytimen eläimelle. Notochord on erittäin joustava, mutta ei kokoonpuristuva, jolloin eläin voi liikkua vapaasti vahingoittamatta rakennetta.
Korkeimmassa sointujen luokassa, selkärankaisissa, notokordi on olemassa vain, kun eläin on alkion muodossa. Kun selkärankainen kehittyy, se kiinnitetään ensin ja korvataan sitten selkärangalla, luun suojakoteloilla, jotka peittävät herkän selkäytimen. Selkäranka pystyy tukemaan paljon suurempaa ja monimutkaisempaa organismia ja on paljon vahvempi kuin notokordi. Tämä antoi varhaisille selkärankaisille mahdollisuuden hypätä maahan ja kehittyä tunnetuiksi lajeiksi, kuten ihmisiksi.
Kaikissa sointuissa notokordi on jossain muodossa, kun eläin on toukka- tai alkion vaiheessa. Sen kehittäminen sieltä auttaa muokkaamaan, millaiseksi eläimeksi se tulee, olipa se pussimainen vaippa tai puhdasrotuinen norjalainen vuonohevonen. Tämän rakenteen kehittäminen edustaa suurta edistystä evoluutiossa, koska se antoi eläimille mahdollisuuden kasvaa paljon suuremmiksi ja monimutkaisemmiksi, mikä on jyrkkä poikkeus aiemmin olemassa olleista yksinkertaisemmista eläinjärjestyksistä.