Perintäkustannukset ovat kaikki velan takaisinperintään liittyvät kustannukset, joista lainanottaja on laiminlyönyt maksuvelvollisuutensa. Tällaiset erät, kuten perintätoimistojen ja asianajajien perimät palkkiot, ovat perintäkustannuksia, samoin kuin erilaiset kulut, jotka liittyvät velan perintään oikeudellisessa menettelyssä. Muut lainanottoon liittyvät kulut, kuten mahdollisten lainanottajien luottotietojen saamisesta aiheutuvat kustannukset, liittyvät lainapäätökseen, eivät perintään, eivätkä näin ollen ole perintäkustannuksia. Myöskään rutiinikustannuksia hyväkuntoisen velan perimisestä – esimerkiksi maksukuponkien tulostamisesta tai kuittien antamisesta maksujen suorittamisen yhteydessä – ei myöskään lasketa perintäkustannuksia.
Kun kuluttaja lainaa rahaa, rahoittaa ostoksen tai hakee luottolimiittiä, hän yleensä allekirjoittaa sopimuksen lainan takaisinmaksusta korkoineen. Useimmat tällaiset sopimukset sisältävät maksukyvyttömyysvarauksia, joissa esitetään toimet, jotka lainanantaja voi tehdä, jos lainanottaja ei maksa velkaa sovitun mukaisesti. Oletusvaraus sisältää yleensä lausekkeen, jonka mukaan lainanottajan on maksettava perintäkustannukset eli kaikki kulut, jotka lainanantajalle aiheutuvat maksamatta olevan velan perimisestä.
Niin kauan kuin lainanottaja maksaa vähintään vähimmäissumman ajallaan, lainan katsotaan olevan hyvässä asemassa. Yleensä kestää jonkin aikaa ennen kuin velkoja katsoo lainan olevan maksukyvytön – sellaiset asiat kuin yksittäinen maksuviivästys eivät yleensä johda velkojaa julistamaan lainaa maksukyvyttömäksi. Yleensä kuitenkin, jos lainanottaja jättää kaksi peräkkäistä maksua, useimmat velkojat ilmoittavat lainan maksukyvyttömäksi ja käynnistävät perintäprosessin.
Kun lainanantajat tekevät sopimuksia ulkopuolisten perintätoimistojen kanssa perimään laiminlyöty velka, perintätoimistot pitävät kirjaa velan perimisestä aiheutuvista kustannuksista. Esimerkiksi perintäilmoituksen postitusmaksu on yksi tällaisista perintäkustannuksista, samoin kuin lainanottajalle soittamisesta aiheutuvat kustannukset. Monissa tapauksissa perintätoimisto kuitenkin yksinkertaisesti lisää kiinteän maksun tai tietyn prosenttiosuuden perittävästä velasta kulujen erittelemisen sijasta.
Toinen noutokustannus on asianajajan palkkiot. Jos perintätoimisto ei onnistu perimään velkaa, alkuperäinen lainanantaja siirtää asian asianajajalle, joka jatkaa perintätoimia käyttämällä oikeusjutun uhkaa saada lainaaja maksamaan. Asianajajalla on yleensä oikeus neuvotella velallisen kanssa, ja neuvoteltavana oleva summa on lainanantajalle velkaa oleva kokonaissumma sekä perintätoimiston ja asianajajan lisäämät perintäkulut. Jos asia menee oikeuteen, määriä ei todennäköisesti mukauteta neuvotteluilla. Jos lainanantajan asianajaja voittaa oikeudenkäynnin, tuomioistuin velvoittaa velallisen maksamaan erääntyneen summan, joka on yleensä lainanantajalle velkaa oleva summa sekä asianajokulut ja oikeudenkäyntikulut.