Nykyarvo -indeksi, joka tunnetaan myös nimellä hyötykustannussuhde, liittyy omaisuuden hankintaan ja omistamiseen liittyvien kokonaiskustannusten ja kyseisen omaisuuserän nykyarvon väliseen suhteeseen. Suhteen laskemisen ajatuksena on määrittää, onko sijoitus kannattava vai kärsikö sijoittaja tällä hetkellä tappiota pitämällä kyseistä omaisuuserää edelleen. Sijoittajat laskevat usein nykyarvoindeksin keinona joko arvioida tietyn omaisuuserän hankkimista koskevia näkymiä tai jopa päättää, säilytetäänkö omaisuuserä, joka on jo osa rahoituskantaa.
Omaisuuserän nykyarvon indeksin (PVI) laskemiseen kuuluu kaikkien kyseisestä omaisuuserästä odotettavissa olevien voittojen tai rahavirtojen nykyarvon tunnistaminen ja jakaminen sitten luku ostohinnalla ja mahdollisilla muilla omaisuuden omistamiseen liittyvillä kustannuksilla. Jos tulos on luku, joka on suurempi kuin yksi, tämä tarkoittaa, että käytettyjen tietojen perusteella omaisuuserä on todennäköisesti kannattava ja suojaamisen arvoinen. Jos suhde on pienempi kuin yksi, se on osoitus siitä, että omaisuuserä todennäköisesti maksaa enemmän ajan mittaan kuin sen tuottamat tulot, mikä johtaa lopulta tappioon. Jälkimmäisessä tilanteessa sijoittajan olisi hyvä välttää ostamista ja keskittää huomionsa toiseen sijoitusmahdollisuuteen.
On tärkeää huomata, että nykyarvoindeksin arvo on vain niin hyvä kuin laskennassa käytetyt tiedot. Tämä tarkoittaa sitä, että jos hyödykkeen tulevien tulojen ennustamiseen käytetyt tiedot ovat jollain tavalla virheellisiä, tuloksena oleva suhde ei ole oikea. Tämän seurauksena sijoittaja voi ajatella, että omaisuuserä on todennäköisesti varsin kannattava, vaikka todellisuudessa näkymät ovat vaatimattomampia tuottoja tai mahdollisesti jopa tappioita tietyn ajan kuluessa.
Sen lisäksi, että yritykset voivat käyttää nykyarvon indeksiä tietyn investoinnin potentiaalin arvioimiseen, yritykset voivat myös käyttää samaa lähestymistapaa arvioidakseen tietyn projektin näkymiä. Kuten omaisuuden turvaamisessa, on tärkeää varmistaa, että kaikki laskennassa huomioon otettavat tiedot ovat tarkkoja ja täydellisiä. Tämän laiminlyönti voi tarkoittaa sitä, että hanke maksaa lopulta enemmän kuin on suunniteltu tai hankkeen tulokset eivät tuota odotettua tulovirtaa. Kummassakin tapauksessa hanke voi lopulta aiheuttaa tappiota sen sijaan, että se tuottaisi voittoa yritykselle.