Objektiivinen pronomini on sana, joka korvaa substantiivin ja toimii objektina tietyssä lauseessa. Nämä pronominit löytyvät useimmiten lauseen pääverbin jälkeen, mutta joskus ne löytyvät muualtakin. Heidät voidaan tunnistaa niiden sijoittamisesta lauseeseen, mutta monet tunnistetaan niiden ainutlaatuisten oikeinkirjoitusten perusteella.
Pronominit voivat olla lauseen aihe tai kohde tai osoittaa omistajuutta. Objektiivinen pronomini on sellainen, joka toimii objektina, joko suorana tai epäsuorana. Toisin sanoen objektiivinen pronomini on se, mihin lauseen pääteko tai verbi tapahtuu tai mikä hyötyy siitä. Esimerkiksi lauseessa “Hän antoi sen hänelle” sekä “se” että “hän” ovat objektiivisia asesanoja. “Se” toimii suorana kohteena ja “hän” epäsuorana kohteena.
Jotkut pronominit, kuten “tämä” tai “se”, säilyttävät saman oikeinkirjoituksen riippumatta siitä, ovatko ne lauseen aihe tai kohde. Useimmat henkilökohtaiset pronominit sen sijaan muuttavat oikeinkirjoituksensa tehtävänsä mukaan. Minä, hän, hän, me ja he ovat objektiivisia versioita minusta, hänestä, hänestä, meistä ja heistä. Henkilökohtainen pronomini “sinä” ei muuta sen oikeinkirjoitusta. Kysymyspronominista “kuka” tulee kuitenkin “kuka”, kun se on lauseen kohde.
Usein asesanan sijoittaminen lauseeseen voi osoittaa, pitäisikö sen olla objektiivinen pronomini. Esimerkiksi lauseessa “annoin tuon kirjan pois” ensimmäisen persoonan pronomini “I” on merkitty aiheeksi paitsi sen oikeinkirjoituksen vuoksi myös sen sijainnin vuoksi lauseen alussa. Kirjassa “Claire antoi minulle kirjan” kuitenkin ensimmäisen persoonan pronomini “minä” sijaitsee lauseen pääverbin jälkeen, mikä osoittaa, että se on esine.
Sijoitus ei kuitenkaan aina ole indikaattori. Lauseessa “Kenelle tämä kuuluu?” objektiivista pronominiä käytetään subjektiivisen sijasta huolimatta siitä, että kyselypronomini “kuka” aloittaa lauseen. Tämä johtuu prepositiosta “to”. Prepositiot yhdistetään yleensä objekteihin ja siten objektiivisiin pronomineihin. Lause voidaan muotoilla uudelleen sanoen “kenelle tämä kuuluu?” Molemmissa tapauksissa “tämä”, ei “kuka”, on lauseen aihe.
Lause voidaan kirjoittaa myös seuraavasti: “Kenelle tämä kuuluu?” Tässä tapauksessa “kuka” on lauseen aihe. Sitä ei enää yhdistetä prepositioon, vaan pääverbiin “tekee”.