Taloudellisen kehityksen järjestö (OECD) perustettiin vuonna 1961 Euroopan talousyhteistyöjärjestön (OEEC) laajennuksena. OEEC kehitti strategioita Euroopan rakentamiseksi toisen maailmansodan jälkeen. OECD laajensi toimintaansa ja sisälsi Euroopan maiden lisäksi myös Kanadan, Meksikon, Australian, Uuden -Seelannin, Japanin, Korean ja Yhdysvallat.
OECD: n tavoitteena on edistää taloudellista vakautta ja demokratiaa sen jäsenmaissa ja kehitysmaissa. Yksi tärkeimmistä menetelmistä, joita se käyttää maiden analysointiin, on sosiaalisten ja taloudellisten kysymysten tilastojen kerääminen ja julkaiseminen. Hallitukset ja OECD: n kokoukset tarkastelevat näitä tilastoja selvittääkseen, miten parhaiten edistää organisaation tavoitteita.
OECD: n neuvonantajiin kuuluu jäsenmaiden edustajia. Nämä edustajat laativat suosituksia tai kansainvälisiä sopimuksia eri asioista. Esimerkiksi vuonna 2006 järjestö antoi voimakkaita suosituksia maille omaksumaan roskapostin vastaisen politiikan ja rohkaisi maita kouluttamaan sekä yleisöä että teollisuutta vähentämään Internet-roskapostia.
Samassa kokouksessa vuonna 2006 OECD keskusteli ja keskusteli Kiinan, ei jäsenmaan, taloudellisesta tulevaisuudesta ja mahdollisuuksista, ja suositteli, että Kiina sallii enemmän ulkomaisia investointeja, mikä on usein Kiinan lain vastaista. OECD: n analyysi tästä asiasta viittaa siihen, että enemmän ulkomaisia sijoittajia lisäisi Kiinan talouskasvua ja samalla edistäisi hyviä suhteita Kiinan ja muiden maiden välillä. Organisaation jäsenmaat vievät nämä suositukset takaisin hallituksilleen, ja usein nämä suositukset vaikuttavat ulkopolitiikkaan.
Ryhmällä on myös vaikutusvaltaa kestävän kehityksen kysymyksessä. OECD etsii ratkaisuja, jotka mahdollistavat nykyisen talouskasvun vaikuttamatta kielteisesti tulevien sukupolvien talouskasvuun ja selviytymiseen. Tilastollisen analyysin ja keskustelun avulla se voi laatia sopimuksia tai ainakin kannustaa voimakkaasti yritysvastuuta tai korkeita ympäristönormeja ja -politiikkoja. Se voi myös tutkia kehitysmaita nähdäkseen, edistyvätkö ne kestävän kehityksen mukaisesti. Näille maille voidaan tarjota koulutusta ja suosituksia, joista sovittaessa edistetään OECD: n tavoitteita.
Kaikkia OECD: n neuvoja ei hyväksytä, ja joitakin kritisoidaan ankarasti. Suositukset ja sopimukset eivät sido jäsen- tai kolmansia maita. Järjestö ei useinkaan saa hyväksyntää hallituksilta, jotka vastustavat demokratiaa ja kapitalismia. Usein OECD kuitenkin suosittelee ja painostaa edelleen hallituksia, joita se pitää vastuuttomina politiikassaan. Tämä voi olla tehokas tapa saavuttaa lopulta ryhmän tavoitteet.