Offshore -pankkitoimiluvan avulla haltija voi hoitaa pankin yhdessä maassa, joka tarjoaa palveluja tallettajille, jotka asuvat muissa maissa. Lisenssin myöntää maa, jossa pankki toimii, joka ei välttämättä ole maa, jonka haltija on kansalainen tai asukas. Yleensä näissä maissa on alhaiset tai jopa nollaverokannat, mikä tarkoittaa, että tallettajat voivat alentaa verolaskujaan pankkitoiminnalla siellä eikä omassa maassaan. Monet maat, mukaan lukien Yhdysvallat, vaativat kuitenkin edelleen asukkaita maksamaan veroa offshore -pankkitilinsä omistuksista, jos verovirkailijat pystyvät todistamaan tällaisten omistusten olemassaolon.
Monet offshore -pankkitoimiluvan haltijat eivät ole kiinnostuneita pankin johtamisesta sellaisenaan eivätkä ota talletuksia yleisöltä. Sen sijaan he pyrkivät hoitamaan pankkia, joka on yksinomaan omistamansa ja asuinmaassaan hoidettavan yrityksen rahoituksen hoitaminen. Tämä järjestely voi alentaa veroja ja lisätä yksityisyyttä sekä laillisilla että laittomilla tavoilla.
Offshore -pankkitoimilupia on kahta päätyyppiä. Yleinen lisenssi, jota usein kutsutaan A -luokan lisenssiksi, sallii haltijan harjoittaa kaikenlaista pankkitoimintaa. Rajoitettu lisenssi rajoittaa haltijan toimiin, jotka on määritelty lisenssissä.
Useimmat offshore-pankkitoimilupia tarjoavat maat vaativat sekä vuosimaksun että maksetun pääoman. Summat voivat vaihdella valtavasti, vaikka käytännössä kaikissa tapauksissa maksettu pääoma on huomattavasti korkeampi kuin vuosimaksu. Maksu menee maan hallitukselle, kun taas maksettua pääomaa käytetään pankin operatiivisena rahana ja se antaa jonkin verran varmuutta siitä, että pankki pysyy maksukykyisenä ja toimintakykyisenä.
Yksi tärkeimmistä vaihteluista offshore -pankkilisenssiä tarjoavien maiden välillä on niiden lähestymistapa verotukseen. Maat, jotka tarjoavat “täysin yhteensopivaa” järjestelmää, tekevät täysimääräistä yhteistyötä niiden maiden veroviranomaisten kanssa, joissa tallettajat asuvat. Muut maat tarjoavat vain vähän tai eivät lainkaan yhteistyötä.
Offshore -pankkitoimiluvat tulisi hankkia vain asianomaisilta viranomaisilta. Monet vanhemmat lisenssit sisältävät lausekkeen, jonka mukaan lisenssi voidaan siirtää, eli ne voidaan myydä jollekin toiselle. Useimmissa tällaisia lisenssejä myöntävissä maissa on kuitenkin lait, jotka kieltävät siirrot, ja nämä lait ohittavat kaikki lisenssin lausekkeet. Tärkein syy tähän on varmistaa, että kaikki lisenssinhaltijat käyvät läpi hallituksen tarkastusprosessin.