Käsite oikeudenmukainen oikeudenkäynti on oikeudellinen ja eettinen käsite, jota käytetään kuvaamaan tuomioistuimen menettelysääntöjä ja rikoksesta syytettyjen kohtelua. Demokraattisten ihanteiden mukaan oikeudenmukainen oikeudenkäynti on sellainen, jossa vastaajan oikeuksia kunnioitetaan koko oikeudenkäynnin ajan, oikeudenkäynti käsitellään asianmukaisen menettelyn ja vakiintuneen lain mukaisesti ja tuomion antaa puolueeton elin. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistaminen on monien alueiden tuomioistuinten tavanomaisten menettelysääntöjen säännös, mutta oikeus tähän kohteluun ei ole millään tavalla taattu maailmanlaajuisesti. Monet ihmisoikeusryhmät pyrkivät parantamaan oikeudenkäyntilainsäädäntöä kaikkialla maailmassa lisätäkseen oikeuden mahdollisuutta maailmanlaajuisesti.
Joskus oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kodifioidaan oikeuksien julistuksissa; oikeudenkäyntioikeuksista puhutaan Yhdysvaltojen perustuslaissa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja muissa kansallisissa ja kansainvälisissä asiakirjoissa. Ajatus tämän tyyppisestä luontaisesta ja kodifioidusta oikeudesta on vanha; se oli muun muassa osa syy antiikin Rooman foorumin julkisiin oikeudellisiin keskusteluihin. Kun hallitsijoita ja diktaattoreita, jotka pystyivät tuomitsemaan oikeudenkäynnistä riippumatta, on noussut esiin, on helppo nähdä, kuinka nopeasti tämä oikeus voidaan purkaa, ellei sitä kodifioida ja noudateta tiukasti kaikilla tuomion tasoilla.
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää yleensä kahta asiaa: tuomarin tai valamiehistön puolueettomuutta ja vastaajan oikeudenmukaista kohtelua. Käsite “viaton kunnes toisin todistetaan” on tärkeä käsite tätä asiaa käsiteltäessä, koska olettamus syyllisyydestä ennen asianmukaisesti käsiteltyä oikeudenkäyntiä heikentää koko puolueettomuuden käsitettä. Huolimatta Yhdysvaltojen perustuslain kuudennesta muutoksesta, monet karkeat esimerkit epäoikeudenmukaisista oikeudenkäynneistä ovat peräisin orjuuden jälkeiseltä ajalta Etelä-Yhdysvalloissa, jolloin rikoksista syytettyjä mustia ihmisiä kohdattiin usein erittäin ennakkoluuloisten tuomaristojen edessä ja joskus jopa luovutettiin väkijoukkojen oikeuteen ennen koe päättyi.
Puolueettomuuden vuoksi jotkut oikeudenkäynnit siirretään pois alueelta, jolla rikos tehtiin; jos henkilöä esimerkiksi syytetään pienen kaupungin rakastetun pormestarin murhasta, on uskottavaa olettaa, että paikallinen tuomaristo ei todennäköisesti pystyisi puolueettomuuteen. Huolimatta paikallisen väestön tai uhrin perheen hyvin todellisesta ja ymmärrettävästä raivosta syytettyä kohtaan, joka on oikeutettu valitukseen, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus on, että tuomioistuin on oikeuden ja laillisuuden väline, ei kosto.
Oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden käsite on edelleen kiistanalainen, jopa alueilla, joilla on ollut selkeitä lakeja aiheesta vuosisatojen ajan. Terrorismin nousu ja 21. vuosisadan sodat ovat herättäneet erittäin kiistanalaisen kysymyksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien lakien soveltamisesta ulkomaalaisiin vankeihin. Jos esimerkiksi kansa vangitsee terroristin, joka ei ole kansalainen, onko hän oikeutettu oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin? Tämä ja monet muut hienovaraiset kysymykset muodostavat suuren osan nykyaikaisesta oikeudellisesta keskustelusta.