FDCPA (Fair Debt Collection Practices Act) on liittovaltion laki, joka hyväksyttiin Yhdysvalloissa vuonna 1978 velallisten oikeuksien suojelemiseksi. Se on kodifioitu liittovaltion laiksi Yhdysvaltain säännöstössä 15 USC § 1692. Sen monet määräykset tarjoavat suojaa niille, jotka ovat velkaa, ja asettavat rajoituksia velkojien käyttämille perintäkäytännöille.
FDCPA asettaa joukon rajoituksia sille, miten velkoja voi seurata velallista perimään maksamattoman velan. Se hyväksyttiin kuluttajien suojelemiseksi keräilyalan väärinkäytöksiltä. Vaikka se suojaa jossain määrin myös velkojien oikeuksia velkojen perinnässä, se on ensisijaisesti kuluttajansuojalainsäädäntöä.
Laillisten perintäkäytäntöjen sääntöjen mukaan velkojat eivät saa ottaa yhteyttä henkilöön yrittääkseen periä velkaa ennen klo 8 tai 9 jälkeen velallisen paikallisen ajan perusteella. Velkojat eivät myöskään saa soittaa velallisille toistuvasti tai häiritsevästi.
Lisäksi jos kuluttaja pyytää kirjallisesti virallista pyyntöä olla ottamatta yhteyttä velkaan, perintä ei saa jatkaa yhteydenottoa häneen. Perijä voi kuitenkin jatkaa perintätoimia oikeudenmukaisten velkojen perintäkäytäntöjen mukaisesti. Hän voi tehdä niin nostamalla kanteen kuluttajaa vastaan ja/tai ilmoittamalla velallisen maksamatta jättämisestä suurille luottotietovirastoille.
Muita viestinnän rajoituksia sovelletaan myös oikeudenmukaisten perintäkäytäntöjen lakiin. Esimerkiksi ihmisillä, jotka ovat velkaa, on oikeus vaatia todisteita velasta. He voivat tehdä sen velan vahvistuskirjeessä. Kun kuluttaja on lähettänyt velan vahvistuskirjeen kirjallisesti varmennetulla postilla, perintävelvollisten on lopetettava viestintä, kunnes he ovat lähettäneet todisteet velasta.
Velkojalla on myös tiettyjä muita rajoituksia sille, mitä hän voi tehdä. Hän ei saa esimerkiksi lähettää asiakirjoja, jotka vaikuttavat oikeudellisilta papereilta, jos ne eivät itse asiassa ole oikeudellisia papereita, eikä uhkailla oikeustoimilla puhelimitse, ellei hän vilpittömästi aio nostaa kannetta kuluttajaa vastaan.
Velkojat eivät saa paljastaa velkaansa muille osapuolille. Tämä tarkoittaa, että he eivät saa kertoa velallisen naapureille, työnantajille tai perheelle, että hän on velkaa. He voivat kuitenkin ottaa yhteyttä naapuriin tai perheenjäseneen yrittääkseen saada yhteystietoja velallisen löytämiseksi.
Reilusta perintäkäytännöstä annetussa laissa on lukuisia muita määräyksiä ja rajoituksia. Kuluttajat, jotka ovat huolissaan lain mukaisista oikeuksistaan, voivat lukea koko tekstin, joka on saatavilla Federal Trade Commissionin verkkosivuilta. Yhteyden ottaminen oikeusministeriin on myös asianmukainen toimintatapa kuluttajille, jotka uskovat, että heidän oikeuksiaan loukataan.