Monet oikeusjärjestelmät ympäri maailmaa suojaavat henkilön oikeutta syytöksiltä, jotka johtuvat usein poliisin kuulustelusta tai kuulustelusta. Tätä oikeutta kutsutaan oikeudeksi hiljaisuuteen. Milloin oikeus hiljaisuuteen on voimassa ja ketä se koskee, vaihtelee lainkäyttöalueen mukaan.
Hiljaisuusoikeuden taustalla on ajatus, että henkilöä ei saa pakottaa vastaamaan kysymyksiin, jotka voivat syyttää häntä itseään. Joissakin oikeusjärjestelmissä oikeus pidättäytyä vastaamasta kysymyksiin on nimenomaisesti vahvistettu perustuslaissa tai löytyy maan säännöistä tai säännöistä. Muissa maissa oikeus on kehittynyt osana maan yleistä lakia.
Joissakin tapauksissa, kuten Saksassa ja Alankomaissa, oikeus hiljaisuuteen koskee henkilöä siitä hetkestä lähtien, kun hänestä tulee rikoksen epäilty. Muissa maissa, esimerkiksi Intiassa ja Etelä -Afrikassa, oikeus ei liity ennen kuin henkilöä on syytetty rikoksesta. Yhdysvallat jää jonnekin näiden kahden välille liittämällä oikeuden hiljentymiseen kenelle tahansa, jonka katsotaan olevan poliisin pidätettynä. Riippumatta siitä, milloin oikeus alkaa, se jatkuu yleensä kaikissa myöhemmissä oikeudenkäynneissä, mukaan lukien oikeudenkäynti. Yhdysvalloissa, kun henkilö päättää käyttää oikeuttaan olla hiljaa oikeudenkäynnissä, sitä kutsutaan yleisesti “viidennen ottamiseksi”, koska oikeus johtuu perustuslain viidennestä muutoksesta.
Lainvalvontaviranomaisten, syyttäjien ja tuomareiden on ilmoitettava henkilölle hänen oikeudestaan olla hiljaa useimmilla oikeuden tunnustavilla lainkäyttöalueilla. Yhdysvalloissa nämä varoitukset tunnetaan Miranda -varoituksina korkeimman oikeuden tapauksen jälkeen, joka edellytti lainvalvontaviranomaisten antamista. Joillakin lainkäyttöalueilla hiljaisuuden oikeuden käyttämistä ei voida pitää todisteena syyllisyydestä, kun taas toisissa tuomari tai valamiehistö voi päätellä hiljaisuudesta syyllisyyden tai väärinkäytöksen.
Myös henkilön käytettävissä oleva oikeussuojakeino, kun hänen hiljaisuuttaan on loukattu, vaihtelee lainkäyttöalueen mukaan. Useimmissa maissa, kun henkilöä on kuulusteltu loukkaamalla oikeutta olla hiljaa, kaikki kuulustelusta saadut todisteet ovat tutkimatta oikeudenkäynnissä. Jos vaaditut varoitukset on annettu ja henkilö päättää vastata kysymyksiin tai tehdä yhteistyötä poliisin kanssa, hänen katsotaan luopuneen hiljaisuudesta. Vapaaehtoisesti annetuilla lausunnoilla saatujen todisteiden suojelemiseksi useimmat lainvalvontaviranomaiset ovat antaneet henkilön allekirjoittaa luopumisen tai jopa nauhoittaa varoitukset ja myöhemmin luopumisen.