Oikeusfilosofia on oikeusteorian taustalla oleva analyysi. Lyhyesti sanottuna oikeusfilosofiassa tarkastellaan oikeusteorian roolia yhteiskunnassa, mukaan lukien oikeusvallan piirretyt asiat, ja käsitteitä, jotka ovat tarpeen lain luonteen ymmärtämiseksi. Oikeusfilosofia, jota yleisesti kutsutaan oikeuskäytännöksi, jakautuu kolmeen pääluokkaan: analyyttinen oikeuskäytäntö, normatiivinen oikeuskäytäntö ja kriittiset oikeusteoriat.
Analyyttinen oikeuskäytäntö, oikeusfilosofia, pyrkii erottamaan oikeudelliset normit muista yhteiskunnallisista normeista, kuten etiikasta ja moraalista, riippumatta siitä, mistä keskustelivat oikeusteoreetikot tai oikeusfilosofit. Analyyttinen oikeuskäytäntö analysoi tiettyjen lakien ja oikeudellisten käsitteiden kielellistä käyttöä, merkityksiä ja arviointia. Analyyttisen oikeuskäytännön ympärillä on paljon kiistoja, ja ensisijaiset väitteet muodostuvat lain ja moraalin välisestä suhteesta ja siitä, ovatko moraalisiin vakaumuksiin perustuvat oikeusteoriat itse asiassa kiinteä perusta lakisääteiselle oikeudelle. Luonnonlaki tai havaittu luonnollinen oikeusjärjestys on analyyttisen oikeuskäytännön ydin ja vastustaa jatkuvasti oikeudellista positiivisuutta, lain ja moraalin välisten yhteyksien kieltämistä.
Normatiivinen oikeuskäytäntö on oikeusfilosofia, jonka tarkoituksena on analysoida konkreettisia oikeuden ja vapauden kysymyksiä. Kolmen kysymyksen perusteella normatiivinen oikeuskäytäntö käsittelee suoraan oikeudellisia velvoitteita ja laillisen vallan laajuutta. Kolme normatiivisen oikeuskäytännön ydintä ovat kyky rajoittaa vapautta, velvollisuus noudattaa ja perusteltu rangaistus. Vapauksien rajoittaminen on lain perinnöllinen tehtävä, mutta rikkomusten rajoittaminen ja asianmukaiset rangaistukset ovat tämän oikeusfilosofian perusta. Esimerkiksi rikoslaissa rajoitetaan vapauksia poistamalla tietyt käyttäytymisvaihtoehdot, kuten raiskaus tai murha, kun taas sananvapauden rajoittaminen katsotaan usein lainsäädännön valvonnan ulkopuolelle.
Kriittinen oikeusteoria on oikeusfilosofian luokka, joka kattaa useita aiheita. Tällaisia aiheita ovat oikeudellinen realismi, jonka tarkoituksena on analysoida oikeusjärjestelmän todellista toimintaa, eikä analyyttisten oikeuskäytäntöfilosofien esittämät abstraktit käsitteet. Laki ja taloustiede, toinen kriittisen oikeusteorian alue, väittelee oikeusjärjestelmien vaikutuksesta talouteen ja päinvastoin. Lopuksi ulkopuolinen oikeuskäytäntö kattaa oikeudelliset teoriat, joissa keskustellaan laillisten perussääntöjen vaikutuksista naisiin, vähemmistöihin ja muihin aliedustettuihin ryhmiin.
Luokista riippumatta oikeusfilosofia analysoi kaikkia lakeja, oikeusjärjestelmiä ja oikeusteorioita. Oikeusjärjestelmien roolista, oikeuden kehityksestä, sen suhteesta yhteiskuntaan ja paikasta yhteiskuntaan sekä lain vaikutuksista keskustellaan oikeusteoreetikoille. Olipa oikeuslainsäädännön roolin ymmärtämisessä tai lainsäätäjien valtuuksien laajuuden määrittämisessä, oikeusfilosofialla pyritään varmistamaan, että lakisääteiset lait edistävät yhteiskunnan kasvua ja vaurautta.