Tuomarien käyttäytyminen on tuomareiden laillinen tai neuvottu käyttäytymisstandardi. Jotta kansalaiset uskoisivat ja luottavat oikeusjärjestelmään ja siten oikeusvaltioon, on tärkeää, että tuomarit heijastavat rehellisyyttä ja puolueettomuutta. Oikeudellista käyttäytymistä koskevat vaatimukset perustuvat usein kirjallisiin eettisiin sääntöihin ja käytäntöihin, ja ne voivat vaihdella alueittain.
Yleensä lainkäyttökäytännöt pyrkivät varmistamaan, että tuomareita ei voida pitää tekopyhinä, puolueellisina tai epäpätevinä. Vaikka nämä standardit voivat vaikuttaa ilmeisiltä, useimmat oikeuslaitokset pitävät tarpeellisena sisällyttää ne oikeudelliseen käytännesääntöön ja asianmukaisiin seuraamuksiin rikkomuksista. Tuomioistuimen käytännesäännöillä on kaksi päätehtävää: ne antavat yleisölle ja tuomareille mahdollisuuden tietää, mitä standardeja odotetaan, ja antavat molemmille osapuolille tietää noudattamatta jättämisen seurausten laajuuden ja vaikutukset.
Yksi perustavanlaatuisista oikeuskäytännöistä on kaikkien lakien noudattaminen. Tuomarin, joka rikkoo itseään, ei voida luottaa tuomitsemaan oikeudenmukaisesti muita lainrikkojia; Lain rikkovan tuomarin antaminen tuomiolle voidaan pitää tekopyhänä. Joidenkin sääntöjen mukaan lakeja rikkovat tuomarit voidaan olosuhteista riippuen keskeyttää tai jopa erottaa tehtävästään. Kaikki lain rikkominen ei kuitenkaan johda pakolliseen kurinalaisuuteen; pysäköintilipun saavaa tuomaria ei todennäköisesti heitetä pois penkiltä.
Toinen yleinen huolenaihe oikeudellisessa toiminnassa on puolueettomuus. Tuomareita ei yleensä kannusteta osallistumaan poliittisiin keskusteluihin, esiintymään uutisissa tai keskusteluohjelmissa puolustamaan tai vastustamaan jotakin asiaa tai hakemaan poliittista virkaa. Yhdysvalloissa ja monissa muissa maissa oikeuslaitoksen on tarkoitus tarkastella lainsäädäntö- tai toimeenpanovaltaa; nimenomaista poliittisen kannan myöntämistä voidaan tulkita uhaksi oikeuslaitoksen riippumattomuudelle. Vaikka tuomareita ei ole kielletty henkilökohtaisilta poliittisilta uskomuksilta tai äänioikeudelta, yleisön poliittista osallistumista ei yleensä suositella.
Jotkut oikeuskäytännöt korostavat viraston merkitystä henkilökohtaisten tai kollegiaalisten etujen sijaan. Monilla lainkäyttöalueilla toimiston käyttäminen keinona vaikuttaa muihin tai saada lahjoja nähdään hyvin lähellä lahjonnan sallimista, eikä sitä suositella. Samoin tuomareita vaaditaan yleensä lainkäyttökäytännöissä ilmoittamaan kaikki todisteet muiden tuomareiden, asianajajien ja tuomioistuimen virkamiesten väärinkäytöksistä. Tämän tyyppisellä säännöllä pyritään varmistamaan, että yksittäinen tuomari pysyy oikeuslaitoksen alaisena.