Omaisuuden hallussapito on fyysisen määräysvallan käyttämistä aineelliseen omaisuuteen tai lailliseen määräysvaltaan sellaiseen omaisuuteen, joka ei ole aineellista. Henkilö voi esimerkiksi saada fyysisen hallinnan maasta, rakennuksesta, taideteoksesta, koruista tai karjasta. Hänellä voi myös olla laillinen oikeus hallita aineetonta omaisuutta, kuten tuotenimeä tai tavaramerkkiä. Lisäksi omaisuuden hallinnan määritelmässä on osa, joka sisältää kiinteistön määräysvallassa olevan henkilön aikomuksen. Henkilön, jolla on määräysvalta omaisuuteen tarkoituksenaan omistaa se, sanotaan omistavan omaisuuden, kun taas henkilöllä, jolla ei ole aikomusta omistaa sitä, on vain omaisuus.
Omaisuuden hallinnan määritelmät voivat vaihdella, mutta niihin liittyy useimmiten kyseisen omaisuuden hallinta. Ihmisellä sanotaan olevan omaisuutta, jos hän hallitsee sitä. Esimerkiksi henkilö, joka hallitsee autoa tai rakennusta, omistaa kiinteistön. Sama koskee sellaisia asioita kuin naudat tai henkilökohtaiset arvoesineet.
Joskus aineeton omaisuus sisältyy myös keskusteluihin omaisuuden hallussapidosta. Tällaisessa tapauksessa henkilö voi saada omaisuuden haltuunsa, jos hänellä on laillinen oikeus hallita sitä. Esimerkiksi henkilön sanotaan omistavan varastoja, jos hänellä on laillinen oikeus hallita niitä. Sama voi koskea esimerkiksi tavaramerkkejä ja jopa luottoja.
Mielenkiintoista on, että henkilön voidaan katsoa omistavan omaisuutta, vaikka hänellä ei tällä hetkellä ole omaisuutta käsissään. Esimerkiksi jos henkilö omistaa rakennuksen, joka sijaitsee eri puolilla maata, jossa hän asuu, hänen sanotaan edelleen omistavan kiinteistön. Samoin ihmisen ei tarvitse olla fyysisesti autossaan saadakseen sen haltuunsa.
Aikomuksella on myös rooli määritettäessä omaisuutta. Esimerkiksi osapuolella on omaisuutta, jos hän hallitsee sitä tarkoituksenaan säilyttää tai omistaa se. Jos hän aikoo kuitenkin käyttää sitä tai pitää siitä tilapäisesti kiinni, hänellä on vain omaisuus. Esimerkiksi jos työntekijää syytetään yrityksen rakennuksen ylläpidosta työnantajan ollessa poissa, hänen ei sanota omistavan rakennusta. Sen sijaan hänellä on siitä huoltajuus ja hänen työnantajansa pitää hallussaan omaisuutta.