Omistussopimus on kahden osapuolen välinen oikeudellinen sopimus siitä, miten tietoja käsitellään ja jaetaan. Sopimuksen tarkat ehdot voivat vaihdella, mutta se on yleensä sopimus tietojen luovuttamatta jättämisestä. Tietojen paljastamatta jättäminen tarkoittaa, että tietoja vastaanottava henkilö tai yritys on kielletty jakamasta niitä kolmansien osapuolien kanssa ilman tietoja luovuttavan osapuolen lupaa. Yleensä omistusoikeussopimukset on suunniteltu suojaamaan osapuolen omistamia tietoja, kuten liiketoimintakäytäntöjä, hinnoittelutietoja, asiakasluetteloita ja teknisiä tietoja. Lisäksi näiden sopimusten tarkoituksena on tyypillisesti varmistaa, että kaikki osapuolet, jotka saavat omistusoikeudellisia tietoja, käyttävät niitä vain sopimuksessa nimenomaisesti sallittuihin tarkoituksiin. Omistussopimusta voidaan kutsua salassapitosopimukseksi tai salassapitosopimukseksi. Sopimuksella voi olla myös määräaika, jonka kuluessa salassapitosopimusta sovelletaan.
Omistussopimuksia käytetään useissa eri järjestelyissä. Elinkeinoelämässä nämä sopimukset tehdään yleisesti yritysten välillä, jotka harjoittavat liiketoimintaa keskenään tai aikovat tehdä liiketoimintaa keskenään. Työnantajat vaativat usein työntekijöitä tekemään omia sopimuksia. Tämä koskee erityisesti työntekijöitä, joilla on pääsy arkaluonteisiin tai erittäin luottamuksellisiin tietoihin työnantajasta. Työnantajan ja työntekijän omistusoikeussopimus toimii samalla tavalla kuin yleinen omistusoikeussopimus ja yleensä edellyttää, että työntekijä käyttää ja paljastaa luottamuksellisia tietoja vain sopimuksen mukaisesti.
Jotkin omistussopimukset on laadittu kattamaan vastavuoroinen julkistaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sopimuspuolen, joka saa sopimuksen nojalla omistusoikeudellisia tietoja, on säilytettävä kyseisten tietojen luottamuksellisuus. Sopimukset, jotka eivät ole keskinäisiä, edellyttävät vain toiselta osapuolelta toisen osapuolen tietojen luottamuksellisuutta.
Yleensä omistussopimuksessa määritetään julkistettavat tiedot sekä luovutuksen tarkoitus. Lisäksi sopimuksessa määrätään usein määräaika tietojen julkistamiselle ja tietojen luottamuksellisuuden säilyttämiselle. Omistussopimuksessa voidaan myös määrittää korjaustoimenpiteitä sopimuksen rikkomiseen, kuten hyvitys tai oikeus hakea kieltoa. Joissakin sopimuksissa määritellään, mitä lakeja sovelletaan, jos sopimuksen perusteella syntyy riita. Lisäksi monet sopimukset edellyttävät, että vastaanottava osapuoli palauttaa kaikki omistamansa tiedot sopimuksen päättymisen jälkeen tai luovuttavan osapuolen pyynnöstä.
Useimmat omistussopimukset sisältävät poikkeuksia, joissa määritellään, milloin omaisuutta koskevia tietoja voidaan julkistaa. Vaikka nämä voivat vaihdella sopimuksesta toiseen, on tavallista sallia poikkeus, jos tiedot ovat tai tulevat yleisesti saataville. Lisäksi vastaanottava osapuoli ei yleensä ole velvollinen pitämään tietoja luottamuksellisina, jos osapuoli tunsi tiedot etukäteen tai jos osapuoli saa tiedot toisesta lähteestä. Omistussopimuksessa määritellään yleensä myös, mitä tapahtuu, jos vastaanottava osapuoli on velvollinen luovuttamaan luottamuksellisia tietoja tuomioistuimen määräyksen mukaisesti.