OpenGL®-tekstuurikartoitus on prosessi, jolla tekstuurikartoiksi kutsuttuja kuvia sovelletaan digitaaliseen geometriaan kolmiulotteisessa (3D) grafiikkaohjelmassa. Eri tyyppiset ohjelmat voivat käyttää erilaisia prosesseja tekstuurikarttojen soveltamiseen, ja OpenGL® -menetelmät hyödyntävät ohjelmointikutsuja tuodakseen tekstuurin virtuaaliseen ympäristöön. Tämä tehdään tyypillisesti kutsumalla ensin tekstuurikartta ohjelman virtuaalimuistiin, jonka jälkeen sitä voidaan soveltaa kyseisen ohjelman objekteihin. OpenGL® -tekstuurikartoitus vaatii sitten koodin käyttämistä sen osoittamiseksi, mitä pintoja kartta tulisi käyttää ja miten sitä käytetään.
OpenGL® -tekstuurikartoituksen tarkoituksena on saada virtuaaliset 3D -objektit OpenGL® -sovelluksissa näyttämään realistisemmilta. Objektit luodaan luomalla ja manipuloimalla erilaisia kaksiulotteisia (2D) pintoja, jotka toimivat esineiden ulkopuolella. Näillä pinnoilla on kuitenkin vain tavallinen, värillinen ulkonäkö, ellei niihin sovelleta tekstuurikarttaa yksityiskohtien ja realistisemman ulkonäön aikaansaamiseksi. Rakennekartta, jota käytetään OpenGL® -tekstuurikartoituksessa, on kuva, joka muistuttaa kohteen pintaa tai tekstuuria, joka virtuaalikohteeseen sovellettaessa saa sen näyttämään enemmän siltä todelliselta objektilta.
OpenGL® -tekstuurikartoitus vaatii koodin, joka luodaan samalla tavalla kuin muuntyyppiset ohjelmoinnit, jolloin ohjelma voi hyödyntää sen tekstuureja. Tämä alkaa tyypillisesti puhelimella ohjelmiston sisällä auttaakseen ohjelmaa tunnistamaan käytettävän tekstuurin. Tekstuurikarttoja voidaan tarjota useissa eri tiedostotyypeissä, vaikka ne ovat kuvia, jotka voivat olla melko suuria tai melko pieniä.
Ensimmäinen kutsu kartalle OpenGL® -tekstuurikartoituksessa antaa järjestelmän mahdollisuuden tunnistaa eri kartat ja antaa kullekin tunnusnumeron. Tekstuurikartat tuodaan ohjelmiston virtuaalimuistiin, jolloin ohjelma voi käyttää tekstuurikarttaa. Kun se on virtuaalimuistissa, muut prosessit voivat edetä ilman, että ohjelman tarvitsee jatkuvasti etsiä tekstuuria uudelleen.
OpenGL® -tekstuurikartoitus vaatii sitten lisäkoodin, joka osoittaa, mihin kohteeseen karttaa käytetään ja miten sitä käytetään. Tämä edellyttää yleensä tiettyjen pintojen ilmoittamista tekstuurille ja käyttää pinnan kärkiä osoittamaan, kuinka rakenne on suunnattu ja levitetty. Myös muut kartan piirteet voidaan sanella tässä koodissa, kuten miten ympäristön valaistuksen ja tehosteiden tulee olla vuorovaikutuksessa kartan kanssa ja miten se voidaan kääriä kohteen ympärille tai toistaa pinnan poikki. Parempi ohjaus ja räätälöinti on mahdollista myös kartoituksen aikana, vaikka tämä yleensä vaatii asiantuntijan ymmärrystä koko prosessista.