Optisella säteilyllä tarkoitetaan sähkömagneettisen säteilyn spektriä, joka vaihtelee aallonpituuksilla 100 nanometriä (nm) – 1 millimetri (mm) ja joka koostuu infrapunasäteilystä, näkyvästä valosta ja ultraviolettisäteilystä. Säteily, jonka aallonpituudet ovat alapäässä, välillä 100–400 nm, luokitellaan ultraviolettisäteilyksi, kun taas 400–800 nm: n säteet viittaavat näkyvään valoon, joka voidaan nähdä ihmissilmällä. Tämän tason yläpuolella olevien valon aallonpituuksien 800 nm – 1 mm sanotaan kuuluvan infrapunasäteilykaistalle. Vaikka ultravioletti- ja infrapunasäteily ovat ihmissilmälle näkymättömiä, ne vaikuttavat siihen altistuksen pituudesta riippuen, minkä vuoksi on tärkeää ymmärtää optinen säteily perusteellisesti keinotekoisia valaistuslaitteita luotaessa.
Jopa ihmisen tekemä valo on optisen säteilyn lähde, lähettäen se sitten näkyvää tai näkymätöntä valoa. Televisio ja tietokoneen näytöt, konsertti-, hitsaus- ja rusketuslamput ovat vain muutamia laitteita, joita ihmiset käyttävät jatkuvasti. Säteilevän valon tyypin ja altistumisen keston tunteminen on kriittistä määritettäessä, onko näiden laitteiden käytössä optisia riskejä. Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat vuonna 2002 keinotekoisen optisen säteilyn direktiivin, jossa määritellään optinen säteily ja korostetaan tämän tyyppisen säteilyn parissa työskentelevien ihmisten turvallisuus- ja terveysvaatimuksia työympäristössään. Tietyt säteilylajit, kuten auringonvalo, mikroaaltouuni, radioaalto ja röntgen, eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.
Erilaiset säteilylajit ovat hyödyllisiä tai haitallisia ihmisen terveydelle altistumisen kestosta riippuen. Monet käyttävät esimerkiksi ultraviolettisäteilyä säteileviä aurinkolamppuja saadakseen rusketuksen asetetussa ajassa. Liiallinen altistuminen ultraviolettisäteilylle voi kuitenkin johtua keinotekoisesta valosta tai luonnollisesta auringonvalosta, mikä voi aiheuttaa ihovaurioita ja ihon ennenaikaista vanhenemista; pitkäaikainen altistuminen infrapunasäteilylle on myös haitallista. Vaikka suurin osa työympäristöissä käytetyistä valonlähteistä ei aiheuta työntekijöille mitään optisen säteilyn riskiä, on tärkeää, että näitä ympäristöjä suunnittelevat ovat tietoisia riskeistä ja pitävät altistumisen raja -arvot mielessä.
Eräitä teollisuudenaloja, joilla käytetään erikoisvalonlähteitä, ovat teollisuuslaserit, hitsaus ja metallityöt sekä televisiostudion valaistus. Muita alueita ovat ultraviolettikovettavat lamput, lava- ja rusketusvalot. Vaikka direktiivi on ensisijaisesti luotu estämään työntekijöitä altistumasta liialliselle säteilylle ja havaitsemaan mahdolliset haitalliset terveysvaikutukset ajoissa, sillä pyritään myös estämään säännöllisestä altistumisesta johtuvat pitkäaikaiset terveysriskit. Työnantajien on suoritettava direktiivin mukaiset riskinarvioinnit ja käytettävä toimintasuunnitelmia, jotka sisältävät erilaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että altistumisen raja -arvot eivät ylity.