Orionin sumu on hajanainen, noin 30 valovuoden halkaisijainen sumu, joka sijaitsee Orionin tähdistössä, Orionin vyön alla, 1,500 valovuoden päässä Maasta. Hajanainen sumu on nimetty niin, koska se kulkee avaruuteen, on osittain läpinäkyvä ja siitä puuttuu tarkasti määritellyt rajat. Se on yksi kirkkaimmista ja tunnetuimmista sumuista yötaivaalla, myös yksi parhaiten tutkituista. Se tunnetaan myös nimellä M42 viittauksena sen Messier -numeroon.
Orion -sumu on osa suurempaa kehoa nimeltä Orion -molekyylipilvikompleksi, joka on läsnä koko Orion -tähdistössä ja sisältää muita kuuluisia esineitä, kuten Barnardin silmukan, hevosenpään sumun, M43, M78 ja liekkisumun. Sumu itsessään peittää 10 asteen taivaanosan, noin kymmenesosan kuun kiekosta.
Orionin sumu on tähtien päiväkoti, ja se sisältää yli 700 tähteä eri muodostumisvaiheissa. Koska se on sekä emissio- että heijastussumu, se sisältää sekä tähtiä, jotka ionisoivat ympäröivää väliainetta, että molekyylipilviä, jotka toimivat “peileinä” ja heijastavat valoa maan päällä. Päästösumuista käytetään nimitystä “HII -alueet” viitaten niiden sisältämään runsaasti ionisoitua vetykaasua. HII -alueet ovat myös siellä, missä voimme löytää tähtien syntymän Bok -palloiksi kutsutuissa kohteissa ja sitä seuranneissa protoplanetaarisissa levyissä, jotka on luotu nousevien aurinkojen ympärille. Joitakin galaksin nuorimmista tähdistä on havaittu Orion -sumun rajoissa.
Vaikka Orionin sumu näkyy paljaalla silmällä, kukaan muinaisista tähtitieteilijöistä ei huomannut sitä, sen löytö vuonna 1610 johtui jesuiitta-tähtitieteilijä Nicolas-Claude Fabri de Peirescistä. Vaikka Galileo Galilei käytti yhtä varhaisimmista teleskoopeista tarkkaillakseen Orionin tähdistöä yksityiskohtaisesti samana vuonna, hän ei pannut sitä merkille.
Orionin sumu on Henry Draperin vuonna 1865 ottaman ensimmäisen astrofoton aihe. Tämä on tunnustettu ensimmäisen kerran historiassa, kun syvän taivaan astrofotografiaa tehtiin.