Mikä on Ornithogalum?

Ornithogalum on kasvisuku, joka kuuluu Hyacinthaceae -heimoon. Se sisältää noin 120 monivuotista yrttilajia, jotka ovat kotoisin Afrikasta, Euroopasta ja Länsi -Aasiasta. Lähes kaikissa tämän suvun kasveissa on tähtimäisiä kukkia ja lansettimaisia ​​lehtiä. Maisemasuunnittelijat käyttävät näitä kasveja kukkapenkeissä, reunoilla ja maanpeitteenä. Niitä on suhteellisen helppo ylläpitää ja ne soveltuvat erilaisiin maaperään.

Sukunimi on johdettu kreikan sanoista orni ja gala, jotka kääntävät “linnuksi” ja “maitoksi”. Nimi viittaa kasvien valkoisiin kukkiin. Useilla lajeilla on yleisiä nimiä, jotka heijastavat tähden kaltaista ulkonäköä. Esimerkiksi Ornithogalum balansae kutsutaan Betlehemin kääpiötähdeksi ja Ornithogalum narbonense kutsutaan Betlehemin eteläiseksi tähdeksi.

Suurin osa Ornithogalum -suvun lajeista on levinnyt Etelä -Afrikkaan. O. thyrsoides ja O. dubium asuttavat Etelä -Afrikan Pohjois- ja Länsi -Kapin maakuntia. O. umbellatumia viljellään Etelä- ja Keski -Euroopassa sekä Lounais -Aasiassa, ja O. reverchonii on kotoisin Lounais -Espanjasta ja Marokosta.

Tämän suvun kasvit kasvavat jopa 30 tuumaa (noin 76 cm) korkeiksi ja leviävät noin 4 tuumaa (10 cm). Useimmilla on meheviä vihreitä lehtiä, jotka ovat pitkiä ja teräviä ja yleensä muuttavat väriä syksyllä ennen pudottamista. Kukkien varret ovat yleensä lehtiä.

Useimpien lajien kukat kukkivat ryhmissä. Jokaisessa kukassa on noin kuusi valkoista tai kermanväristä terälehteä, jotka on järjestetty tähdeksi. Keskusta voi olla vihreä tai ruskea ja yleensä haalistuu kauden aikana. Kukinta kestää yleensä lokakuusta helmikuuhun.

Tämän suvun kukat ovat fototrooppisia, mikä tarkoittaa, että ne taipuvat auringonvalon vaikutuksesta. Yleensä kukat taipuvat kohti auringonvaloa maksimoidakseen absorboituneen valoenergian määrän. Tämä auttaa kasveja kasvamaan ja kehittämään elinvoimaisempia lehtiä ja kukkia.
Tyypillisesti Ornithogalum on monipuolinen kasvisuku, joka voi sopeutua monenlaisiin maaperiin. O. magnum voi kasvaa savi-, hiekka- tai savimaassa, ja se voi menestyä sekä happamissa että emäksisissä olosuhteissa. Tämän kasvin tärkein vaatimus on hyvin kuivattu ja hedelmällinen maaperä. Alue on suojattava tuulelta, mutta se voi olla osittain varjostettu auringolta. O. magnum voi selviytyä sekä suorassa auringonvalossa että varjossa, kunhan se kastellaan kunnolla.