Termi tietotalous (KE) tai, yleisemmin, tietoon perustuva talous (KBE) tuli julkisuuteen ensimmäisen kerran sen jälkeen, kun oli julkaistu johtamisen asiantuntija Peter Druckerin kirja The Age of Discontinuity. Termiä käytettiin kuvaamaan siirtymistä “työ-materiaali” -tuotannon paradigmasta sosioekonomiseen näkymään, jossa aineettomilla aineilla, kuten tiedolla ja osaamisella, on yhä keskeisempi rooli talouden vauraudessa.
Kun osaamista pidettiin ulkoisena teollistuneen maailman taloudellisen näkymän työ-, pääoma-, materiaali- ja energianäkymissä, tiedon ja osaamistalouden roolilla on ollut keskeinen rooli tiedon ja globalisaation aikakaudella. Ihmisten keskinäiset yhteydet maailmanlaajuisten tietoliikenneverkkojen ja Internetin välityksellä yhdistettynä englannin kielen läsnäoloon maailman lingua francana ovat saaneet aikaan sen, mitä jotkut eivät kutsu “globaaliksi kyläksi”. Globaali kylä viittaa taloudellisiin moottoreihin, jotka käyttävät tietoa ja osaamisen myyntikelpoisuutta valuuttanaan.
Tämä siirtyminen osaamistalouteen on kannustanut taloustieteilijöitä saamaan uuden ja laajemman käsityksen tietämyksen taloudellisesta roolista ja todellakin rohkaissut uutta käytäntöä, jolla pyritään sulauttamaan viimeaikainen kehitys kattavaan osaamistalouden malliin. ”Uusi kasvuteoria” on viimeisin oppimisen osa, jolla pyritään ymmärtämään paremmin, miten tutkimukseen ja kehitykseen, koulutukseen ja koulutukseen tehdyt investoinnit ovat lisänneet niiden maiden talouksia, jotka ovat siirtymässä yhä aineettomampiin tuotanto- ja vaurausalueisiin.
Yksi tämän uuden tutkimusalueen merkittävimmistä tuloksista on ollut osaamistaloudessa vallitsevien erilaisten tietokerrosten kodifiointi. Erilaisten tietämysten hieno rajaus on osoitus talousjärjestelmästä, joka on tulossa yhä enemmän itseensä. Tietopohjaisen talouden monista osa-alueista neljä tärkeintä ovat tietämys, mitä, miksi, osaaminen ja tietäjä. Kaksi ensimmäistä osastoa ovat tietotalouden mutterit ja pultit, ja ne kuvaavat empiirisen tietämyksen, joka tukee mitä tahansa tietoon perustuvaa järjestelmää. Kaksi viimeksi mainittua jakoa ovat sitä vastoin hienovaraisempia ainesosia, koska ne kuvaavat sumuisempia käsitteitä, kuten sosiaalista käytäntöä ja yleissopimusta.