Osakehuoneistolaki on laki, joka on suunniteltu hallitsemaan ihmisten vuorovaikutusta toistensa kanssa osakehuoneistoyhteisössä. Jotkut osakeyhtiölakit tehdään osavaltion tasolla paikassa, jossa osakehuoneisto sijaitsee. Muu osakehuoneistolaki on yksityisoikeus, joka on luotu huoneiston säännöissä ja joka on lainvoimainen vain siksi, että sopimuksen yksittäiset omistajat allekirjoittavat ja hyväksyvät lait. Tuomioistuin valvoo tällaista yksityistä osakeyhtiölakia sopimusasiana.
Useimmissa osavaltioissa on jonkinlainen hallituksen tekemä asuntolaki. Nämä lait voivat sisältää vaadittavia tietoja, jotka huoneistojen omistajien on tehtävä asuntonsa myymiseksi. Asuntojen omistamisen rakenteesta voi olla myös lakeja. Esimerkiksi San Franciscossa, Kaliforniassa, on monia kiinteistöjä, jotka omistetaan laillisen omistuksen muodossa, joita kutsutaan vuokralaisiksi. Jos omistajat, jotka omistavat nämä yhteiset vuokralaiset, haluavat muuttaa asuntoihin, heidän on täytettävä erityisvaatimukset ja haettava osavaltiolta huoneiston muuntamista.
Suurin osa osakeyhtiöoikeudesta on kuitenkin osapuolten välillä vallitsevaa yksityisoikeutta. Kun henkilö muuttaa asuntoon, hänen on ehkä allekirjoitettava asiakirja, jossa kerrotaan, mitä hän saa ja mitä ei saa tehdä huoneistorakennuksessa. Näissä säännöissä tai oikeudellisissa asiakirjoissa voidaan määritellä, miten yleisistä tiloista on huolehdittava, ja kieltää, mitä voidaan ja mitä ei saa tehdä yleisillä alueilla. On myös tavallista, että sopimuksissa tai asuntosäännöissä määrätään, että asunnon omistajan on maksettava maksuja huoneistohallitukselle, hänen on säilytettävä huoneisto tiettyjen standardien mukaisesti eikä saa tehdä tiettyjä muutoksia tai tehdä rakennustöitä ilman hallituksen lupaa ja lupaa.
Asuntosääntöjen lait ovat täytäntöönpanokelpoisia, koska sopimusoikeus määrää, että ihmiset voivat tehdä yksityisiä lakeja tai sopimuksia ja että tuomioistuin antaa heille oikeudellisen painon noudattamalla niitä. Monissa asuntosäännöissä määrätään, että erimielisyydet on ratkaistava välimiesmenettelyssä, mikä tarkoittaa, että laki velvoittaa riidan osapuolet noudattamaan välimiesmenettelyjä ja antamaan riidan riippumattoman kolmannen osapuolen välimiehen ratkaistavaksi. Tällaisissa tapauksissa tuomari päättää riippumatta siitä, mitä välimies päättää. Muissa tapauksissa asuntosääntöjä koskevat riidat ratkaistaan tuomioistuimessa tuomarin tai valamiehistön toimesta.