Mikä on osakkeenomistajien kokonaistuotto?

Osakkeenomistajien kokonaistuotto liittyy sijoittajien sijoitustoiminnan tuloksena saamaan voittoon. Prosessissa otetaan huomioon sijoitusstrategiaan liittyvien arvopaperien arvon aleneminen tai arvonnousu sekä kaikki voitot, jotka saadaan osinkojen uudelleen sijoittamisesta. Osakkeenomistajan kokonaistuoton laskeminen on usein hyvä tapa arvioida arvopapereita liikkeeseen laskevan yrityksen nykyinen suorituskyky.

Keskeistä nykyisen kokonaistuoton määrittämisessä on arvopaperin osakekohtaisen hinnan mahdollisten muutosten tarkastelu. Ihannetapauksessa osakkeet arvostavat arvoa eivätkä laske. Tämä tarkoittaa, että osakekohtainen hinta nousee. Kun tämä toimenpide suoritetaan, myös osakkeenomistajan kokema kokonaistuotto kasvaa.

Samalla osakkeenomistajien kokonaistuoton laskemiseen kuuluu myös arvioida osakekohtaisen hinnanmuutoksen vaikutuksia sijoittajille jaettaviin osinkoihin. Yksikköhinnan noustessa todennäköisyys vaikuttaa myönteisesti maksettujen osinkojen määrään on todennäköinen. Osakekohtaisen hinnan laskulla on kuitenkin yleensä haitallinen vaikutus osinkoihin, vaikka vaikutuksen aste vaihtelee sen mukaan, miten osingot lasketaan.

Yleensä vähintään kuuden kuukauden jakso analysoidaan osakkeenomistajien nykyisen kokonaistuoton tunnistamiseksi. Ei kuitenkaan ole epätavallista, että enintään yksi kalenterivuosi toimii arvioinnin aikatauluna. Yksi ajatuskoulu on, että täysi kaksitoista kuukauden jakso antaa tarkemman tilannekuvan osakkeen kehityksestä. Tämän katsotaan pitävän paikkansa, koska koko kalenterivuoden analysointi sallii kausiluonteisia nousuja ja laskuja ja antaa aikaa myös tilapäisille tekijöille, jotka ovat saattaneet aiheuttaa osakkeiden arvon nousun tai laskun lyhyellä aikavälillä.

Positiivinen osakkeenomistajien kokonaistuotto on vahva osoitus siitä, että osakkeen tai arvopaperin liikkeeseenlaskija on vakaa ja mahdollinen kasvulle tulevaisuudessa. Kun osakkeenomistajien kokonaistuotto julkaistaan ​​negatiivisesti, sijoittajien tulisi tarkastella tarkoin asiaankuuluvia tekijöitä määrittääkseen, pitäisikö arvopapereita edelleen pitää hallussa tai myydä ennen kuin uusia tappioita tapahtuu.