Osiointitaulukko on koodikappale, jota käytetään osoittamaan tietokoneen kiintolevyaseman (HDD) eri osioita tai osia. Tämä on tyypillisesti osa kiintolevyn pääkäynnistysrekisteriä (MBR), jota käytetään usein tietokoneen käynnistyksen yhteydessä ilmaisemaan sen osan levyasemaa, jota tulee käyttää sen käynnistämiseen. Yhdessä taulukossa voidaan ilmoittaa eri osioita, jolloin kiintolevy voidaan jakaa osiin, jotka tunnistetaan ja kirjoitetaan erikseen. Osiotaulukko on tyypillisesti kirjoitettu heksadesimaalimerkinnällä, joka käyttää numeroita ja kirjaimia ilmaisemaan monenlaisia numeerisia arvoja.
Osiointitaulukon perusrakenne on melko monimutkainen, kun sitä ensin tarkastellaan, vaikka siinä annetut tiedot ovat itse asiassa melko yksinkertaisia. Se on vain yksi osa tietokoneen kiintolevyn MBR: ää, jota käytetään tietokoneen ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä. Kun tietokoneeseen kytketään virta, emolevyn mikrosiru, joka sisältää tietokoneen BIOS (Basic Input/Output System) -järjestelmän, aloittaa käynnistyksen. Käynnistyksen aikana BIOS kuitenkin siirtää järjestelmän ja muun käynnistyksen hallinnan tietokoneen kiintolevylle.
Kun näin tapahtuu, tietokone käyttää MBR: ää määrittääkseen tavan, jolla käynnistyksen käynnistämistä jatketaan. Osa MBR: stä on osiotaulukko, joka sisältää tietoja kiintolevyn eri osioista, vaikka niitä voi olla vain yksi monissa perusjärjestelmissä. Tässä osiotaulukossa yksi kiintolevyn osa on määritetty käynnistysosioksi, jota käytetään käynnistykseen, ja muita osia voidaan käyttää vain tallennukseen. Tietokoneessa voidaan käyttää useita osioita, joissa kussakin on eri käyttöjärjestelmä (OS), jolloin kone voi käynnistyä yhdessä käyttöjärjestelmässä, mutta se tarjoaa käyttäjälle erilaisia järjestelmiä, joita voidaan käyttää samassa tietokoneessa.
Osiointitaulukon tiedot on kirjoitettu heksadesimaalimerkinnällä, jossa käytetään numeroita “0” – “9” ja kirjaimia “A” – “F”, jotka osoittavat “10” – “15.” Tämä on perus 16 -järjestelmä, mikä tarkoittaa, että ilmoitettu luku kerrotaan sitten 16: lla, joka on korotettu tiettyyn tehoon. Esimerkiksi heksadesimaaliluku “A3” olisi 10 × 16^1 lisättäessä 3 × 16^0 tai 163. Pidempi heksadesimaalinen merkintä, kuten ”34B”, olisi 3 × 16^2, joka lisätään kohtaan 4 × 16^1 ja 11 × 16^0 tai 843. Erilaisia tietoja voidaan välittää osiostaulukon heksadesimaalimerkinnöillä, mukaan lukien käynnistysosion tunnistetiedot ja eri sektoreiden koot yhden tai useamman kiintolevyn osion sisällä.