Etulohkon oireyhtymä on aivosairaus, joka johtuu yleensä aivojen etuosan fyysisistä vaurioista. Vakava päävamma, infektiot, aivohalvaukset ja tietyt krooniset häiriöt voivat kaikki heikentää herkkien hermoyhteyksiä ja kudosta osassa otsalohkoa. Oireet voivat vaihdella suuresti vaurioiden laajuudesta ja erityisestä alueesta riippuen, mutta useimmat kärsivät kokeneet jonkin verran persoonallisuuden muutoksia ja ajattelun heikkenemistä. Esimerkiksi henkilöllä voi olla hyvin lyhyt tarkkaavaisuus, heikko arvostelukyky ja kommunikointiongelmat. Hoitovaihtoehdot ovat rajalliset, mutta käyttäytymisterapia ja perheen vakava tuki voivat auttaa monia potilaita ylläpitämään tuottavaa ja nautinnollista elämää.
Etulohko on mukana monissa erilaisissa kognitiivisissa toiminnoissa. Se auttaa muistia, huomiota, päätöksentekoa, harkintaa ja omaatuntoa. Lohkon osan vaurioituminen voi vaikuttaa kaikkiin tai kaikkiin näihin toimintoihin. Henkilö, jolla on etulohkon oireyhtymä, voi menettää kykynsä käydä mielekästä keskustelua tai järkevästi valita paras toimintatapa jokapäiväisessä tilanteessa. Joissakin tapauksissa potilaat eivät pysty ottamaan huomioon muiden ihmisten tunteita ja käyttäytymään ja puhumaan erittäin loukkaavilla tavoilla. He voivat masentua, vetäytyä ja helposti kiihtyä.
Etulohkon oireyhtymän diagnosointiin liittyy tyypillisesti aivovaurion merkkien etsiminen käyttämällä kuvantamistestejä, kuten tietokonetomografia ja magneettikuvaus. Tällaiset testit voivat paljastaa vaurioita, kasvaimia, tulehduksia tai merkkejä epänormaalista verenvuodosta. Kun neurologi on todennut, että etulohkon vaurio on todennäköisesti syy potilaan oireisiin, hän voi järjestää neuvottelun neuropsykologin kanssa lisäarviointia varten. Muistipelit, sekvensointihaasteet ja muut psykologiset testit auttavat arvioimaan henkilön kognitiivisten häiriöiden vakavuutta.
Hoitopäätökset tehdään potilaskohtaisesti. Harvat ihmiset, joilla on otsalohkon oireyhtymä, reagoivat hyvin lääkkeisiin, ja leikkaus on usein liian riskialtista ja epävarmaa edes harkittavaksi. Jos syöpäkasvain löytyy, säteilyä ja kemoterapiaa voidaan kuitenkin harkita. Lääkkeet verenpaineen säätelemiseksi tai antibiootit infektioiden lievittämiseksi voivat auttaa joitain ihmisiä pahenemaan, mutta jo tehty vahinko on usein pysyvää. Potilaalle voidaan määrätä käyttäytymisterapiaistuntoja koulutetun psykologin kanssa opiskellakseen ja harjoittaakseen parempia päätöksentekotaitoja.
On erittäin tärkeää, että otsalohkon oireyhtymän ystävien ja perheenjäsenten on opittava itsestään häiriöstä ja yritettävä tuntea kärsivää. Potilaat voivat sanoa asioita ankarasti ja olla ilmaisematta todellisia tunteita, mutta he ovat silti samat rakkaat. Rakkaus ja tuki ovat olennainen osa ihmisten auttamista elämään mahdollisimman lähellä normaalia elämää.