Päähenkilö on teoksen päähenkilö, usein sankarin tai sankarittaren roolissa. Sana “päähenkilö” tulee kreikan sanasta protagonistes, joka tarkoittaa “ensimmäistä taistelijaa”, ja viittaa klassisen kreikkalaisen tragedian päähenkilöön kuoron avustamana. Esimerkkejä klassisista kirjallisista päähenkilöistä ovat Charlotte Bronten Jane Eyre, Holden Caulfield JD Salingerin The Catcher in the Rye -elokuvassa, Jane Austenin Emma Woodhouse ja Howard Roark Ayn Randin The Fountainhead -elokuvassa.
Jos päänäyttelijä häiritsee konflikti toisen hahmon kanssa, tätä hahmoa kutsutaan antagonistiksi. Pahaa vastustajaa kutsutaan usein konnaksi, ja tämä päähenkilön ja pahantekijän välinen taistelu on usein se, mikä saa teoksen tarinan käytäntöön. Esimerkiksi näytelmässään Antigone Sofokles hyödyntää klassista kamppailua antagonistin ja päähenkilön välillä. Päähenkilön Antigonen on taisteltava Kreonia vastaan yrittääkseen haudata veljeään kunnollisesti. Kuningas Kreon julistaa, että lain mukaan hänen veljensä on petturi, ja hänen on jätettävä hajoamaan hautaamatta, mikä yrittää estää Antigonen edistystä. Hänen taistelunsa saada veljelleen kunnollinen hautaus saa hahmot ja juonen liikkeelle.
Kehittyvä luonteenmuutos nähdään usein päähenkilössä sanan alusta loppuun. Traaginen virhe eli hamartia löytyy tragediassa toimivasta hahmosta. Tämä virhe aiheuttaa usein hänen kaatumisensa. Esimerkiksi William Shakespearen Hamlet kärsii tuhonsa hänen traagisen päättämättömyytensä vuoksi, kun hän epäröi tappaa pahan setänsä. Hamletin päättämättömyys ja taistelu vastustajaansa vastaan saa juonen liikkeelle. Tässä esimerkissä päähenkilö seuraa juoni järjestyksestä kaaokseen, mikä johtaa tragediaan.
Komediassa myös päähenkilön kehitys seuraa juonetta, mutta sen sijaan viedään kaaoksesta järjestykseen. Esimerkiksi Shakespearen The Taming of the Shrew Katarina parantaa ja kehittää hahmoaan räkän luonteesta tottelevaiseksi vaimoksi.
Päähenkilössä voi myös olla monia konnan piirteitä. Lukijat seuraavat esimerkiksi William Makepeace Thackeryn Vanity Fairin päähenkilön Becky Sharpin etenemistä. Hän suunnittelee usein pääsevänsä maailmalle saavuttaen oman onnensa muiden kustannuksella.
Monissa teoksissa, varsinkin ensemble-näyttelijöissä, ei ole yhtä määriteltyä päähenkilöä. William Faulknerin romaanissa As I Lay Dying Addie Bundrenin kuolema johtaa hänen perheensä pitkälle hautaamaan hänet. Koska tarina kerrotaan useiden eri hahmojen näkökulmista, joita kaikkia voidaan pitää taistelun päähenkilöinä, voidaan tunnistaa useita päähenkilöitä.