Termiä “todelliset pääomakustannukset” käytetään usein korostamaan ei-perinteisten menetelmien vipuvaikutusta yrityksen tai projektin pääomakustannusten laskemiseen, korostaen yritystä kompensoida joitain epäjohdonmukaisuuksia, jotka löytyvät perinteisestä pääomahyödykkeiden hinnoittelumallista, joka esittää luvut pääomakustannusten painotettu keskimääräinen kaava. Pääomakustannukset kuvaavat hanke -aloitteen velkoihin ja omaan pääomaan liittyvien kustannusten laskemista tai yrityksen parhaiden pääomanhankintamenetelmien määrittämistä, jolloin saadaan painotetut keskimääräiset kustannukset. Pääomahyödykkeiden hinnoittelumalli on perinteinen menetelmä, jota käytetään yleisesti pääomakustannusten laskemiseen, vaikka se usein aiheuttaa epäjohdonmukaisuuksia pääomatulosten lopullisessa painotetussa keskimääräisessä hinnassa. Näiden epäjohdonmukaisuuksien poistamiseksi ja tarkemman kustannuspääoman aikaansaamiseksi termi todelliset pääomakustannukset viittaavat sellaisten menetelmien käyttöön, jotka voivat saada aikaan tarkempia lukuja, samalla kun yritetään poistaa intuitio ja subjektiiviset johtopäätökset.
Yrityshankkeiden, -hankkeiden tai -aloitteiden rahoitus perustuu usein erilaisiin mahdollisiin pääomalähteisiin. Tällaisia pääomalähteitä voivat olla velkarahoitus, kuten lainat, etuoikeutettu jaettu pääoma, kuten etuoikeutetut osakkeet, ja osakepääoma, kuten tavalliset osakkeet. Pääoman hankkimiskustannusten laskeminen kustakin näistä lähteistä voi auttaa yritystä määrittämään, kannattaako hanke, aloite tai uusi yrityshanke kohdistaa resursseja. Pääomakustannusten määrittäminen antaa yritykselle mahdollisuuden myös vertailla tiettyihin hankkeisiin sovellettuja pääoman lähteitä, jotta voidaan selvittää paras oma pääoma. Pääomien todellisiin kustannuksiin pääseminen auttaa yritystä ymmärtämään lopullisten lukujen paikkansapitävyyden luottamatta kokemukseen tai intuitioon perustuviin subjektiivisiin johtopäätöksiin, mitä usein tapahtuu käytettäessä perinteistä pääomahyödykkeiden hinnoittelumallia.
Kokemukseen ja intuitioon luottaminen käyttöomaisuushinnoittelumallin käyttöönotossa johtuu usein mallin tuottamista epätarkkuuksista diskonttokorkoja päätettäessä. Lisäksi tämä mainitaan usein ilmeisimpänä pääomahyödykkeiden hinnoittelumallin beeta -osassa, kun yritetään laskea omaa pääomaa. Beeta -elementin mittaaminen merkitsee markkinoiden herkkyyden tai volatiliteetin arviointia, joka määrällisesti ilmaistuna näyttää tuottavan diskonttokorkoja, jotka eivät ole sopusoinnussa markkinaolosuhteiden tai tavanomaisten markkinareaktioiden kanssa, mikä saa analyytikot tekemään subjektiivisia muutoksia tai johtopäätöksiä. Tutkijat ovat ehdottaneet, että vaihtoehtoisen menetelmän käyttö pääomahyödykkeiden hinnoittelumoduulilla voi kompensoida nämä mahdolliset epätarkkuudet ja subjektiiviset oikaisut, jolloin saadaan todelliset pääomakustannukset, kun näitä lukuja käytetään pääomakustannusten painotetun keskiarvon kaavassa.
Yksi tällainen menetelmä on esimerkiksi markkinoista johdettu pääoman hinnoittelumalli. Poistamalla osakemarkkinoiden korrelaatiohistorian ja korvaamalla se pyrkimyksillä arvioida volatiliteettia optiomarkkinoilla, menetelmän kannattajat ovat esittäneet tutkimusta, jonka he katsovat tuottavan todelliset pääomakustannukset, kun sitä sovelletaan painotettuun keskimääräiseen pääomakustannuskaavaan. Lisäksi on olemassa muita menetelmiä, joihin sisältyy Fama-Ranskan kolmen tekijän malli ja erilaiset muunnetut versiot pääomaerien hinnoittelumallista.