Pääoman ulosvirtaus on termi, jota käytetään kuvaamaan kotimaisten varojen virtaa maasta ja muihin maihin. Yleensä termiä ei käytetä kuvaamaan erityyppisten tavaroiden ja palvelujen vientiä, koska tällaisesta kaupankäynnistä saadaan jonkin verran odotettua tuottoa. Pääoman ulosvirtauksen myötä nämä resurssit poistuvat maasta ilman minkäänlaista oikeudenmukaista tuottoa, mikä poistaa kyseiset varat käytännössä käytöstä kotitaloudessa. Tämäntyyppinen toiminta voi johtaa taloudellisiin tai poliittisiin levottomuuksiin, joilla on pitkäaikaisia vaikutuksia.
Pääoman ulosvirtaus voi tapahtua useista syistä. Yksi yleisimmistä on huoli poliittisten olosuhteiden kehittämisestä tietyssä maassa. Jos sijoittaja uskoo, että hänen omaisuutensa arvo laskee merkittävästi tai muutoin vaarantuu jollain tavalla, on hyvä mahdollisuus, että kyseiset varat siirretään maan ulkopuolelle. Tämä tarkoittaa sitä, että kotimaisten pankkien hallussa oleva valuutta voidaan siirtää offshore -pankkilaitoksiin, liiketoiminta voidaan lopettaa ja avata uudelleen toisessa maassa tai omaisuus myydään ja tuotot sijoitetaan kiinteistöihin maan ulkopuolella. Joka tapauksessa kotimainen talous ei enää hyöty kyseisten varojen läsnäolosta, ja pääoman menetys vaikuttaa siihen kielteisesti.
Pääoman ulosvirtausmahdollisuuksien minimoimiseksi monet maat ovat säätäneet lakeja, joita kutsutaan joskus pääomavalvontaan. Näiden lakien ajatuksena on hidastaa pääoman pakenemista ja antaa taloudelle enemmän aikaa sopeutua omaisuuden menetykseen. Samaan aikaan lait luovat aikaa lainsäätäjille ja taloustieteilijöille tunnistamaan pääomavirran taustalla olevat syyt ja ryhtymään toimiin näiden ongelmien korjaamiseksi. Oletetaan, että jos varojen poistamisen taustalla olevat syyt poistetaan ja poistetaan, pääoman ulosvirtaus vähenee ja talous vakiintuu.
Yksi näiden pääomavalvonnan haitoista on se, että niillä voi olla kielteinen vaikutus pääoman sisäänvirtaukseen. Koska tämäntyyppisten lakien antaminen antaa yleensä selvän signaalin siitä, että taloudessa on jotain vialla, ulkomaiset sijoittajat ja yritykset voivat alkaa rajoittaa investointejaan kyseiseen maahan. Tämä on erityisen huolestuttavaa, jos talous luottaa siihen, että ulkomaisten yritysten varojen virta pysyy vakaana. Tästä syystä on huolehdittava siitä, että pääoman ulosvirtausrajoitusten luonne ei aiheuta huolta niille, jotka toimittavat pääomavirtaa, ja tämä tasapaino voi joskus olla hyvin vaikea saavuttaa.