Päästöillä tarkoitetaan ilmansaasteita. Päästökauppajärjestelmä viittaa ohjelmaan, joka tarjoaa joustavuutta ja vastuullisuutta tapauksissa, joissa päästörajat on asetettu. Tämä tehdään myöntämällä saastuttajille hyvityksiä, joilla voidaan käydä kauppaa niiden välillä, jotka tuottavat vähemmän saastumista, ja niiden, jotka tuottavat enemmän.
Kioton pöytäkirja on kansainvälinen sopimus, jonka monet maat allekirjoittivat osana sopimusta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Tämän sopimuksen allekirjoittaneita kutsutaan yleensä allekirjoittajiksi. Tämän sopimuksen syntyessä syntyi päästökauppajärjestelmäksi kutsuttu käsite. Sopimuksen tarkoituksena oli hallita päästöjä antamalla allekirjoittaneille määrättyjä yksikköjä (AAU).
AAU: t määrittivät, kuinka paljon saastumista kukin allekirjoittaja voisi päästää. Päästökauppajärjestelmä suunniteltiin siten, että maat voivat hyötyä siitä, että he käyttävät vähemmän AAU -yksiköitä kuin niille oli myönnetty. He voisivat hyötyä myymällä ylimääräiset AAU: t niille maille, jotka tarvitsivat enemmän kuin niille annettiin.
Päästökauppajärjestelmä oli myös suunniteltu toimimaan jonkin verran rangaistusjärjestelmänä. Jos maan päästöt ylittävät AAU: nsa, niiden on ostettava hyvityksiä. Tätä voitaisiin siis pitää lisämaksuna annetun rajan ylittämisestä.
Monissa tapauksissa päästökauppajärjestelmää kutsutaan hiilimarkkinoiksi. Tämä johtuu siitä, että hiilidioksidi on yksi kaasuista, joita päästetään eniten, ja sen vähentäminen voi olla vaikeinta. Siksi hiilidioksidipäästöjen vaihto on ollut yleistä.
Kioton pöytäkirjan mukaan liikkeeseen lasketaan ja vaihdetaan muitakin osuuksia. Esimerkiksi on olemassa sertifioitu päästövähennysohjelma (CER). Lainaa voi saada tämän ohjelman kautta, kun allekirjoittaja kehittää päästövähennyshanketta kehitysmaassa. Ansaitut hyvitykset voidaan myydä tai niitä voidaan käyttää haltijan päästörajojen lisäämiseen.
Päästökauppajärjestelmä ei ole aina kansainvälinen. Euroopan unioni (EU) kehitti Euroopan unionin kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmän (EU ETS). Tämä järjestelmä kehitettiin mahdollistamaan kaupankäynti eri EU: n jäsenvaltioiden eri alojen välillä.
Kioton pöytäkirja mahdollistaa myös päästökauppajärjestelmän kehittämisen kansallisella tasolla. Tämä voidaan saavuttaa, jos kansakunnan AAU: t jaetaan maan suurimpien saastuttajien joukkoon. Tämä antaa osapuolille yksilölliset päästörajat. Jos yhteisöllä on ylimääräisiä AAU: ita, ne voidaan myydä niille kansallisille yhteisöille, jotka ovat ylittäneet rajansa, tai ne voidaan myydä takaisin kansallisille viranomaisille.