Päästöraja on hallituksen standardi, joka määrää tietyn saastuttavan aineen enimmäismäärän. Päästörajojen asettamisen tavoitteena on yleensä vähentää kokonaispäästöjä asettamalla standardi, joka pakottaa teollisuuden vähentämään erilaisten saasteiden tuotantoaan. Päästörajoista keskustellaan yleensä raja- ja kauppajärjestelmän yhteydessä, tekniikkaa, jota voidaan käyttää päästöjen hallintaan ja säätelyyn.
Kun päästöraja on vahvistettu, valtion työntekijät määrittävät, kuinka paljon tiettyä epäpuhtautta syntyy parhaillaan ja kuinka paljon haitta aiheuttaa ympäristölle. Sitten he asettavat tavoitteen, jonka saavuttaa, ja määrittävät, kuinka nopeasti kyseisen epäpuhtauden tuotantoa voidaan alentaa ottaen huomioon tekniset rajoitukset, kustannukset ja muut tekijät. Jos päästöraja on liian radikaali, sitä on mahdotonta noudattaa ja järjestelmä voi hajota. Toisaalta, jos se on liian lempeä, päästöjen vähentämiseen ei kannusteta eikä päästöjen vähentämisen tavoitetta toteuteta.
Katto- ja kauppajärjestelmän mukaan saasteita tuottaville teollisuudenaloille myönnetään hyvityksiä, joiden avulla ne voivat tuottaa tietyn määrän tiettyä epäpuhtautta. Jaettujen hyvitysten määrä on yhteenlaskettu päästörajojen alaisen päästöoikeuden kanssa. Jos yritys tuottaa vähemmän päästöjä kuin sen luotot sallivat, se voi myydä tai vaihtaa ylimääräiset päästöt yrityksen kanssa, joka tuottaa enemmän epäpuhtauksia kuin järjestelmässä on sallittu. Luottojen kaupalla yritykset voivat auttaa teollisuutta kokonaisuudessaan saavuttamaan päästötavoitteen.
Päästörajan asettamisen on tarkoitus luoda kannustin vähentää saastumista tekemällä kannattavaksi saada ylimääräisiä hyvityksiä, joita voidaan myydä tai käydä kauppaa avoimilla markkinoilla. Kattojärjestelmässä on kuitenkin vakava puute, eli päästöjä on seurattava. Valvontajärjestelmien käyttöönotto ja ylläpito voi olla kallista, ja tämä voi vaikeuttaa päästörajan käyttöönottoa ja täytäntöönpanoa todellisessa maailmassa. Ihmiset, jotka kokevat tällaisten järjestelmien lopulta epäonnistuvan, ovat esittäneet tämän huolenaiheen kritiikkinä korkki- ja kauppaehdotuksista.
Päästörajan selvä etu on se, että se asettaa selkeän tavoitteen päästöjen vähentämiselle ja tarjoaa samalla joustavuutta, jonka avulla yritykset voivat sopeutua tiukentuneisiin päästöstandardeihin. Järjestelmä kannustaa myös innovaatioon ja kilpailuun.