Pääverbi on lauseessa oleva sana, joka osoittaa kohteen suorittaman toiminnon. Tähän voi liittyä muita verbejä, tyypillisesti niitä, joita kutsutaan apu- tai modaaliksi, mutta se on tärkein, joka todella osoittaa, mitä tapahtuu. Lauseessa, kuten “Kissa juoksi ikkunan luo”, sana “juoksi” on pääverbi, joka osoittaa, mitä aiheen “Kissa” suoritti. “Ikkunalle” on esiasento, joka antaa lisätietoja toiminnosta. Vaikka tässä esimerkissä ei ole muita verbejä, lauseessa, kuten “menen kauppaan”, on sekä “olen” että “menossa”; pääverbi on “menossa” ja “olen” on apiverbi.
Lauseet tai lauseet koostuvat tyypillisesti kahdesta pääelementistä, jotka ovat aihe ja predikaatti. Aihe on se, mistä lauseessa on kyse, tyypillisesti substantiivi, joka esittää toimivan henkilön tai asian. Kaikki muu lauseessa tai lausekkeessa on predikaatti, joka antaa lisätietoja kyseisestä aiheesta. Pääverbi on osa predikaattia, joka kertoo lukijalle tai kuuntelijalle, mitä toimintaa suoritetaan.
Yksinkertainen esimerkki on lause “Mies heitti pallon”. “Mies” on lauseen aihe ja predikaatti koostuu “heitti pallon”. ”Heitetty” on tämän lauseen pääverbi, koska se antaa suoraa tietoa kohteen suorittamasta toiminnasta. Loput predikaatista, “pallo” on substantiivilause, joka toimii suorana objektina, mikä osoittaa, mihin pääverbin toiminta suoritetaan.
Monimutkaisemmissa lauseissa on usein muita verbejä, jotka voivat antaa enemmän tietoa eri keinoin. Lisäverbiä käytetään usein pääverbin kanssa usein sen aikamuutoksen muuttamiseksi tai lisämerkinnän tarjoamiseksi. Esimerkiksi lauseessa “En pidä kinkusta” aihe on “minä” ja “kinkku” on suora kohde. “Tykkää” on pääverbi, koska se osoittaa kohteen toiminnan, mutta sana “tehdä” on myös verbi. Tässä tapauksessa se on apuverbi, jota käytetään “ei” -merkin kanssa ilmaisemaan, että lause on negatiivinen lause.
Lisäverbejä voidaan käyttää myös lauseen muuttamiseen täydelliseksi. Lause “Kävelin eilen kouluun” on menneessä aikamuodossa, kun taas “Olen kävellyt kouluun monta kertaa” on täydellinen. Tämä luodaan lisäämällä lisäverbi “on” pääverbiin “käveli”.
On myös modaalisia verbejä, joita käytetään osoittamaan kykyä tehdä jotain tai antaa muuten lisätietoja tärkeimmästä. Esimerkiksi lauseessa “Voin kävellä huomenna kouluun” sana “voi” on modaalinen verbi, joka osoittaa kohteen kyvyn suorittaa toiminto. Samanlaisia modaaleja ovat sanat, kuten “pakko” ja “pitäisi”, jotka ilmaisevat, suositellaanko toimintoja vai ei.