Lausunnossa käytetään painotettua pronominiä korostamaan vahvistamalla lauseen kohdetta tai kohdetta toistamalla. Tätä ei käytännössä koskaan vaadita lauseessa, mutta se antaa lisämerkityksen tai vahvistuksen osalle lausuntoa. Korostettu pronomini on samassa muodossa kuin refleksiivinen pronomini, jota käytetään osoittamaan, että lausunnon toiminnan kohde on myös kyseisen toiminnon suorittava kohde. Ero tällaisten pronominien välillä on kuitenkin se, että heijastava pronomini toimii lauseessa suorana tai epäsuorana kohteena, kun taas painotetut pronominit ovat olennaisesti tarpeettomia.
Englanninkielisissä korostetun pronominin tavallisissa muodoissa käytetään jälkiliitettä “self”, kuten “minä” tai “itse”. Yksinkertaisia esimerkkejä tällaisesta käytössä olevasta pronominista ovat lauseet, kuten “menin itse kauppaan” tai “presidentti itse rakensi tämän talon”. Ensimmäisessä esimerkissä sana “I” osoittaa lauseen aiheen, kun taas “meni” on predikaatti tai toiminto, jonka kohde tekee. “Kauppaan” on esiaste, joka on esipuheen “to” muodossa ja substantiivilause, joka koostuu artikkelista “the” ja substantiivista “store”, joka osoittaa toiminnan suunnan tai määränpään. Sana “minä” on painava pronomini lauseessa, joka vain vahvistaa, että se oli aihe, joka suoritti toiminnon.
Toisessa esimerkissä “presidentti” on aihe substantiivilauseen muodossa, joka koostuu artikkelista “The” ja substantiivista “presidentti”. “Rakennettu” on tämän lausunnon predikaatti tai toiminta ja “tämä talo” on suora kohde, joka osoittaa kohteen “rakennetun”. Korostettu pronomini “itse” vain vahvistaa sitä, että “presidentti” suoritti lauseen toiminnon. Jos painotetut asesanat poistettaisiin kummastakin näistä esimerkeistä, kunkin lauseen merkitys pysyisi ennallaan.
Korostava pronomini saa englanniksi yleensä saman muodon kuin refleksiivinen pronomini ja käyttää jälkiliitettä “-self”, mutta kukin näistä pronomineista palvelee eri tarkoituksia. Heijastavaa pronominiä käytetään, kun lauseen aihe on myös suora tai epäsuora esine, kuten “Hän kirjoitti itselleen muistiinpanon”. Tässä esimerkissä “hän” on aihe ja “kirjoitettu” on predikaatti, kun taas “huomautus” on suora kohde, joka osoittaa, mihin toiminto tai predikaatti suoritettiin. Pronomini “itse” ei kuitenkaan ole painava, vaan osoittaa sen sijaan lauseessa olevan epäsuoran kohteen, joka osoittaa, kenelle nuotti on tarkoitettu.
Jos “itse” poistettaisiin lauseesta, merkitys muuttuisi, koska henkilöä, jolle huomautus oli tarkoitettu, ei enää ilmoiteta. “Hän kirjoitti muistiinpanon” on edelleen täydellinen lause, mutta siitä puuttuu osa alkuperäisen merkityksestä ja selkeydestä. Lause “Hän itse kirjoitti muistiinpanon” käyttää kuitenkin “itseään” painokkaana pronominaalina eikä enää osoita nuotin epäsuoraa kohdetta.