Pakollinen lisenssi on valtion myöntämä lupa käyttää tekijänoikeudella suojattua tai patentoitua materiaalia ilman tekijänoikeuden tai patentin haltijan suostumusta. Kun pakolliset lisenssit myönnetään, materiaalia käyttävän henkilön on maksettava valtion vahvistama lisenssimaksu materiaalin käytöstä. Pakollista lisensointia käytetään korjaamaan markkinahäiriöitä, joissa tuotteen kysyntä ylittää tarjonnan, jonka valmistaja voi realistisesti tuottaa.
Hallituksilla ei ole mahdollisuutta myöntää pakollista lisenssiä kaikkeen. Erityisiä määräyksiä on noudatettava. Pääsääntöisesti tällaiset lisenssit myönnetään, kun todetaan, että normaalisti suojattu tieto, tekniikka ja ideat hyödyttävät yleisöä ja patentin tai tekijänoikeuden haltija ei käytä sitä asianmukaisesti. Hallitus arvioi huolellisesti tapauksia, joissa pakollisia lisenssejä pyydetään, määrittääkseen, olisiko lisenssi asianmukainen, ja patentin tai tekijänoikeuden haltijalle annetaan mahdollisuus valittaa.
Klassinen tilanne, jossa pakollinen lisenssi voi tulla esiin, on kalliiden patentoitujen lääkkeiden geneeristen versioiden tuotanto kehitysmaissa käytettäväksi. Kansainvälisessä yhteisössä vallitsee yleinen yksimielisyys siitä, että ihmisiä ei saa evätä pääsyltä hengenpelastaville huumeille. Ihmisillä, joilla on sairauksia, kuten AIDS ja tuberkuloosi, jotka tarvitsevat patentoituja lääkkeitä, ei ehkä ole varaa niihin. Valmistajat voivat siis toimittaa kehitysmaille rajoitettuja määriä, koska niiden lääkkeet eivät ole kohtuuhintaisia ja seurauksena on pienet markkinat.
Kehitysmaiden lääkeyhtiö voi hakea pakollista lisenssiä, jonka avulla se voi tehdä patentoitujen lääkkeiden geneerisiä versioita jakelua varten vain kotimaassaan. Jos se voi osoittaa, että patentoitu versio ei ole huumeita tarvitsevien ihmisten saatavilla, hallitus myöntää lisenssin ja yritys voi alkaa tuottaa kohtuuhintaisia geneerisiä lääkkeitä. Tämä tekee tärkeistä lääketieteellisistä hoidoista saatavilla niitä tarvitseville.
Pakollista lisensointia käytetään myös tarjoamaan julkisille radio- ja televisioasemille pääsyä luovaan materiaaliin ja monissa muissa tilanteissa, joissa tekijänoikeudella suojatun tai patentoidun materiaalin lisensoinnista olisi yleistä hyötyä. Pakollisten lisenssien lainsäädäntö kussakin maassa vaihtelee pakollisen lisenssin alaisen materiaalin ja lisenssien toiminnan suhteen. Kaikissa tapauksissa on oltava käytössä mekanismit lisenssimaksujen ja rojaltien maksamiseksi korvaamalla tekijänoikeuden tai patentin haltijan materiaalin käytöstä. Näistä maksuista on mahdollista luopua hyväntekeväisyystoimena.