Pakkoehdotuksessa asianosainen pyytää tuomioistuinta antamaan määräyksen, joka velvoittaa toisen asianosaisen noudattamaan tiettyä oikeudellista pyyntöä. Osapuolet käyttävät usein näitä esityksiä siviilioikeudellisissa oikeudenkäynneissä, kun vastapuoli ei toimita etsintäpyyntöjä ajoissa tai kun toinen asianosainen antaa epätäydellisiä vastauksia kirjallisissa kyselyissä esitettyihin kysymyksiin. Pakotuspyyntö voi koskea kaikentyyppisiä etsintäpyyntöjä, mukaan lukien asiakirjojen esittämistä ja talletuksia koskevat pyynnöt.
Tyypillisesti pakkoehdotuksessa liikkuvan osapuolen on ilmoitettava tapauksen luonne ja lueteltava, mitä tietoja vastapuoli salaa tai mitä asiakirjoja he eivät ole esittäneet. Liikkuvan osapuolen on lueteltava syyt, joiden vuoksi vastapuoli toimitti riittämättömiä etsintävastauksia, ja kuvattava tapoja, joilla vastaukset ovat riittämättömiä. Esityksen lopussa liikkuvan osapuolen on virallisesti pyydettävä tuomioistuinta antamaan määräys, joka velvoittaa sääntöjenvastaisen osapuolen osallistumaan etsintäprosessiin lainkäyttöalueen sääntöjen mukaisesti.
Jos tuomioistuin hyväksyy kantajan pakottamisvaatimuksen ja sen kohde ei noudata määräystä, rikoksentekijä voi saada oikeudellisia seuraamuksia. Nämä seuraamukset voivat sisältää rikosoikeudellisia syytteitä tuomioistuimen halveksimisesta. Tuomioistuin ei yleensä harkitse seuraamusten määräämistä sääntöjen noudattamatta jättäneelle osapuolelle, jos esityksen esittänyt asianosainen ei pyydä seuraamuksia.
Yhdysvaltojen liittovaltion tasolla pakottamismenettelyihin sovelletaan liittovaltion siviiliprosessisääntöjä (FRCP) 37 säännön mukaisesti. Säännön 37 mukaan löytö- tai paljastamispakotteissa on ilmoitettava, että muuttava osapuoli on toteuttanut vilpittömiä toimenpiteitä saada asiakirjat ennen tuomioistuimen osallistumista. Työjärjestyksen 37 artiklan mukaan pakottamispyyntöä esittävien osapuolten on myös toimitettava muille asianosaisille ilmoitus, joka osoittaa, että he ovat jättäneet tällaisen ehdotuksen ja vaativat vastauksia.
Yksittäiset valtiot vahvistavat omat säännöt, jotka koskevat pakottamista paikallisissa ja osavaltion oikeudenkäynneissä sekä osavaltioiden muutoksenhakutuomioistuimissa käsiteltäviin asioihin. Nämä säännöt poikkeavat usein FRCP: stä. Esimerkiksi jotkin osavaltion lait sallivat suulliset liikkeet, jos ne tehdään oikeudenkäynnin tai kuulemistilaisuuden aikana.