Pankkitunnuskoodi (BIC) on standardoitu ja ainutlaatuinen koodi, jota käytetään tietyn pankin tunnistamiseen. Tällaisia koodeja käytetään pankkisiirtoihin, erityisesti kansainvälisesti, ja pankkien väliseen talousviestintään. Jotkut pankit luettelevat koodinsa tiliotteisiin, jotta ihmiset voivat käyttää niitä helposti, ja on myös mahdollista pyytää pankkivirkailijoilta koodia, jos sitä tarvitaan esimerkiksi pankkisiirrolla.
BIC: itä hallinnoi Society for Worldwide Bankbank Interchange Financial Telecommunication (SWIFT). Niitä kutsutaan joskus myös SWIFT-koodeiksi, ja termejä SWIFT-BIC tai ISO 9362 voidaan käyttää myös kuvaamaan pankkitunnusta. “ISO 9362” viittaa Kansainväliseen standardointijärjestöön, joka kehitti pankkitunnuskoodien standardimuodon varmistaakseen kansainvälisen yhdenmukaisuuden.
Pankkitunnuksen neljä ensimmäistä merkkiä ovat pankkiin viittaavia kirjaimia. Seuraavat kaksi merkkiä, myös kirjaimia, ovat maakoodi, joka osoittaa pankin sijainnin, ja seuraavat kaksi merkkiä viittaavat tiettyyn sijaintiin. Haarakoodiksi voidaan lisätä kolme valinnaista merkkiä, jos lähetystä ei lähetetä pankin pääkonttorille. Sijainti- ja haarakoodit voivat olla aakkosnumeerisia.
Pankkikoodien standardointi ISO 9362: n avulla saavutti useita tärkeitä tavoitteita. Ensimmäinen oli se, että käytössä oli yhtenäinen järjestelmä, joka vähensi suuresti hämmennystä ja varmisti, että pankit voivat lähettää viestintää helposti ja turvallisesti. Pankkitunnuksen käyttö vähentää myös virheitä, koska koodi on suunniteltu loogiseksi, mikä helpottaa transkriptiovirheiden ja muiden ongelmien havaitsemista. Standardointi vähentää myös ristiriitaisten koodien riskiä, mikä tekee varmemmaksi, että viestintä päätyy sinne, missä sen oletetaan olevan, eikä vahingossa toiseen pankkiin.
Lähettäessään rahaa kansainvälisesti pankista pankkiin ihmiset tarvitsevat yleensä tapahtumalle pankkitunnuksen ja vastaanottajan erityiset tilitiedot. Jotkut pankit ovat valmiita etsimään näitä tietoja asiakkailleen, kun he suorittavat siirtoja, vaikka pankkityöntekijät voivat varoittaa asiakkaita siitä, että jos heillä ei ole oikeaa pankin nimeä ja sijaintia, rahat voivat päätyä väärään paikkaan. Tästä syystä ihmisiä yleensä neuvotaan hankkimaan pankkitunnuskoodi, tilinumero, reititysnumero ja muut pankkisiirtoa varten tarvittavat tiedot suoraan vastaanottajalta.