Paperiraha, joka tunnetaan myös yksinkertaisesti setelinä, on pankin tai keskushallinnon liikkeeseen laskema instrumentti, jota pidetään laillisena maksuvälineenä tietyssä maassa. Kuten minkä tahansa valtion liikkeeseen laskema valuutta, joka on määritetty lailliseksi maksuvälineeksi tietyssä maassa, paperirahan arvo määräytyy sille annetun nimellisarvon mukaan. Vaikka pankkikorttien käyttö on viime vuosina vähentänyt paperirahalla suoritettavien tapahtumien määrää, väline on edelleen yksi suosituimmista vaihtovälineistä kaikkialla maailmassa.
Kun useimmat ihmiset ajattelevat paperirahaa, heidän ensimmäinen ajatuksensa on valtion liikkeeseen laskemat ja pankkien hallinnoimat setelit tai setelit. Jokaisen setelin on luonut valtion valtuutettu virasto, ja se on varustettu tunnistusmerkeillä, jotka tekevät setelien laittomasta jäljentämisestä hieman vaikeaa. Viime vuosina tekniikan kehitys on mahdollistanut lisämenettelyjen käyttämisen paperirahan tulostamiseen, jota on vieläkin vaikeampi jäljentää valtuutettujen virastojen ulkopuolella, sekä parantamaan väärennettyjen laskujen tunnistamisprosesseja, kun ne jaetaan.
Valuuttana käytettyjen seteleiden ohella velkakirjaa pidetään myös paperirahana. Tämän tyyppiset setelit ovat yksinkertaisesti sopimuksia, jotka velvoittavat lainanottajan maksamaan lainanantajalle takaisin setelin nimellisarvon jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Nimellisarvo voi sisältää sekä pääoman että kaikki tapahtumaan sovelletut korot, tai se voi olla yksinkertaisesti kiinteä luku, joka edustaa lainattua pääomaa ja kiinteää maksua lainasta. Yksityishenkilöt, joilla on velkakirja, voivat joskus käyttää näitä lainoja vakuutena lainoille, jotka he haluavat myöntää eri palveluntarjoajille, olettaen, että tämäntyyppisen omaisuuden käyttö vakuutena on palveluntarjoajan suostumusta.
Useimmissa maissa uusien paperirahojen liikkeeseenlasku jatkuu ja kerätään myös vanhoja seteleitä, jotka ovat kuluneet vuosien varrella. Pankit osallistuvat usein opinnäytteiden vanhempien muistiinpanojen vastaanottamiseen ja niiden välittämiseen kansalliselle liittovaltion pankkijärjestelmälle. Käytetyt setelit toimitetaan lopulta virastolle, joka vastaa paperirahan liikkeestä kansakunnan sisällä, ja tuhotaan. Uutta paperirahaa lasketaan liikkeelle tuhoutuneiden setelien tilalle, mikä säilyttää tasapainon liikkeessä olevan valuutan määrästä. Tämän strategian avulla hallitus voi seurata maassa käytettävän valuutan kokonaismäärää ja varmistaa siten, että hallituksella on riittävästi varoja kaikkien käytössä olevien setelien nimellisarvon takaamiseksi.