Paragoge on kirjaimen tai tavun lisääminen sanan loppuun. Sana tulee kreikan para, joka tarkoittaa yli ja goge, joka tarkoittaa kantoa. Tätä termiä käytetään yleensä erilaisiin vokaali- tai konsonanttilisäyksiin, jotka eivät ole todellisia jälkiliitteitä, mutta yleensä koristeellisia lisäyksiä, joiden tarkoituksena on korostaa, mutta jotka eivät muuta sanan yleistä merkitystä.
Jotkut asiantuntijat selittävät tietyntyyppisiä paragogeja muutoksiksi sanalle “nativisaation” vuoksi. Jotkut näistä muutoksista tapahtuvat sanan kääntämisessä eri kielten välillä. Sana, joka päättyy yksinkertaisella konsonantilla yhdellä kielellä, voi saada lisävokaalin muilla kielillä, joskus osoittamaan sukupuolen, korostamaan tai yksinkertaisesti mukauttamaan sanan rakenteen olemassa olevaan sanastoon.
Muut asiantuntijat määrittelevät paragogen tietyntyyppiseksi metaplasmaksi. Tämä sana viittaa yleensä sanojen muutoksiin. Joissakin määritelmissä nämä muutokset on tehty auttamaan sanaa sopimaan paremmin tietyn kielen virtaan. Joissakin tapauksissa paragoge voi auttaa sanaa sopimaan runon tai muun kirjallisen rakenteen mittarin kanssa. Muissa tapauksissa paragoge voi olla voimavara saada sanat kuulostamaan oikealta kielellä, jolla on erityisiä vokaali- ja konsonanttimuotoja. Tällaiset yleiset sanamuutokset ovat esimerkki siitä, kuinka kieli on dynaamista ja muuttuu ajan myötä, jolloin yleinen käyttö yleensä määrittää oikeellisuuden kieliyhteisössä teknisestä kieliopista ja säännöistä riippumatta.
Yksi esimerkki englanninkielisestä paragogeista on taipumus lisätä sanoihin lisää konsonantteja. Esimerkiksi kirjainten lisääminen sanaan “joukossa” tuloksena olevalle sanalle “joukossa” ei muuta suuresti kyseisen sanan merkitystä. Se auttaa mukauttamaan sanan tiettyyn sanastoon ja kielityyliin. Runoilijat ja kirjailijat ovat tuottaneet monia muita esimerkkejä tämän tyyppisestä sanamuutoksesta lähinnä kielen kuulostamisen parantamiseksi tai puhutun sanan innovoimiseksi, jotta se houkuttelee tiettyä yleisöä.
Erilaisten vertauskuvien tarkastelu auttaa kieliasiantuntijoita ymmärtämään, miten kieltä käytetään tietyllä aikakaudella tai yhteiskunnallisessa kontekstissa. Nämä muutokset, olivatpa ne koristeellisia tai toiminnallisia, paljastavat enemmän siitä, miten kielen dynamiikka muuttuu ajan myötä. Näiden muutosten oppiminen voi hyödyttää myös runoilijoita ja kirjailijoita taiteilijoina.