Paraguayn harppu on johdannainen Euroopassa käytetyistä harpeista. Se on kansansoitin, jolla pelaajat esiintyvät hyvin eri tavalla kuin perinteinen klassinen pedaali- tai konserttiharppu. Se tunnetaan parhaiten koko Etelä -Amerikassa, mutta sillä on seuraajia ja esiintyjiä ympäri maailmaa.
15–18 -luvuilla, kun jesuiitat perustivat lähetyssaarnaajia Etelä -Amerikkaan ja asuttivat kolonisaatioon, siirtokunnille tulleet ja siirtymään tulleet toivat mukanaan perinteisiä eurooppalaisia harppuja. Näillä välineillä oli tärkeä rooli evankeliumin levittämisessä Paraguayn kansalle. Paraguayn alkuperäiskansoista tuli näiden instrumenttien asiantuntijoita ja he panostivat harppujen tekemiseen ja soittamiseen.
Paraguaylaiset, jotka oppivat soittamaan ja tekemään harppuja, ymmärsivät, että eurooppalaisilla harpeilla oli suuri haitta yleissuunnittelussa. Eurooppalaisilla harpeilla on kaulan muotoilu, joka jousien jännityksen vuoksi saa kaulan vierimään vasemmalle. Eurooppalaisten harppujen piti olla raskaampia ja tukevampia tämän jännityksen kestämiseksi, mikä vaikeutti niiden kuljettamista. Paraguaylaiset ratkaisivat tämän ongelman luomalla ”halkaistun kaulan”, jossa kielet tulivat kaulan keskustasta. Paraguayn harpin tavaramerkki on, että se on paljon kevyempi kuin useimmat eurooppalaiset harpit, yleensä setriä ja mäntyä ja painaa vain 12-16 kiloa (5.44 – 7.25 kg) riippuen siitä, sopiiko harppu vipujärjestelmään.
Paraguayn harpussa on yleensä 36 kieltä, vaikka joissakin on 32, 38 tai 40 kieltä. Tämä tarjoaa karkean alueen, joka on noin viisi oktaavia. Korkeuden suhteen harppu on yleensä noin 1.52 metriä. Siinä ei ole jalkapolkimia, mikä on toinen syy, miksi Paraguayn harpit ovat kevyitä. Ne, joilla on vipujärjestelmät, voivat avata yhden tai useamman vivun nostaakseen yhden tai useamman merkkijonon sävelkorkeutta puoli askelta ja pelata siten eri näppäimillä helposti.
Mitä tulee suorituskykyyn, Paraguayn harppu -soiton tunnusmerkki on se, että esiintyjä kiinnittää jouset kynsillään. Melodia esiintyy usein oktaaveina tai esitetään kolmannen tai kuudennen väliajoin, mikä antaa tyypillisen rikkaan maun. Pelaajat käyttävät myös tremolia, vuorotellen nopeasti edestakaisin kentältä toiselle. Lyhyesti sanottuna paraguaylaiset kohtelevat harppua suunnilleen samalla tavalla kuin kitaraa, jopa jysäyttäen. Kitarankaltainen lähestymistapa harpunsoittoon Paraguayn harppumusiikki säteilee Etelä-Amerikan vilkkaissa rytmeissä ja on kaukana klassisesta harpin ”enkelien” stereotypiasta.