Paras todistussääntö on oikeussääntö, jossa todetaan, että kun esitetään todisteita, kuten asiakirja tai tallenne, vain alkuperäinen hyväksytään, ellei ole perusteltua syytä, miksi alkuperäistä ei voida käyttää. Tämän säännön juuret ovat 1800 -luvulla. Sähköisen viestinnän myötä on syntynyt väitteitä siitä, miten parhaan näytön sääntöä olisi sovellettava ja onko sillä merkitystä.
Ajatus parhaiden todisteiden säännön takana on, että paras todiste on alkuperäinen todiste. Jos joku kirjoittaa esimerkiksi kirjeen ja joku muu tekee kopion, kopiossa voi olla virheitä, jos se on tehty käsin, tai kopiointi saattaa jotenkin häiritä kirjettä. Esimerkiksi huono valokopio voi peittää käsinkirjoituksen yksityiskohdat, kun taas digitaalinen kopio saattaa muuttaa väriä ja myös joku, jolla on taito.
Tästä syystä tuomioistuimet haluavat nähdä alkuperäiset todisteet, jos se on mahdollista. Jos alkuperäinen on tuhoutunut tai siihen ei jostain syystä pääse käsiksi, kopio hyväksytään. Kopion on kuitenkin todistettava todistaja, joka voi todistaa sisällöstä ja vahvistaa, että se on alkuperäinen kopio. Esimerkiksi yllä olevassa kirjeesimerkissä asianajaja voi pyytää kirjeen kirjoittanutta ihmistä kysymään, onko kopio todella kopio kyseisen henkilön kirjoittamasta kirjeestä, ja vahvistaa, ettei kopiota ole käsitelty.
Sähköinen näyttö voi olla hankalampaa. Esimerkiksi sähköpostin alkuperäisen kopion tunnistaminen voi olla vaikeaa; se voi olla kopio lähettäjän lähteviin viesteihin, palvelimelle, vastaanottajan postilaatikkoon ja niin edelleen. Samoin voi olla mahdotonta sanoa, onko tiedosto alkuperäinen vai kopio, vaikka on mahdollista kerätä tietoja, kuten milloin tiedosto luotiin ja milloin sitä muutettiin. Digitaalisen näytön avulla tuomioistuimet voivat soveltaa parasta näyttöä koskevaa sääntöä tapauskohtaisesti todisteista ja tilanteesta riippuen.
Paras todistussääntö oli erityisen huolestuttava aikakaudella, jolloin asiakirjat kopioitiin käsin ja kun valokuvien kaltaisia asioita voitiin myös tulostaa vain käsiprosessien avulla. Nykyään monet todisteet voidaan kuitenkin digitoida erittäin korkealaatuisessa muodossa, ja jotkut tuomioistuimet saattavat uskoa, että nämä kopiot ovat joka tapauksessa yhtä hyviä kuin alkuperäinen. Lisäksi digitoitujen todisteiden käyttäminen oikeudessa antaa ihmisille mahdollisuuden turvata alkuperäiset todisteet ja suojata niitä vahingoittumiselta, katoamiselta tai varkaudelta.