Parol -todistussääntö on aineellinen oikeussääntö, joka tietyissä tilanteissa estää ulkoisten todisteiden tuomisen riidanalaisen sopimuksen tai sopimuksen ehtojen muuttamiseksi tai lisäämiseksi. Ihannetapauksessa yksi sopimus tai sopimus on sopimuksen osapuolten välisen tai niiden välisen sopimuksen täydellinen ja lopullinen ilmaus. Todellisuudessa sopimukset voivat olla epätäydellisiä. Tietyissä tapauksissa – joita kutsutaan tämän säännön poikkeuksiksi – sopimuksen ulkopuolisia todisteita voidaan harkita useista syistä, kuten virheiden korjaamiseksi, sopimuksen epäselvyyksien selvittämiseksi tai ehtojen lisäämiseksi. Sääntö ei sulje pois ulkopuolisia todisteita, jotka vahvistavat puolustuksen, kuten petoksen ja pakottamisen siitä, onko olemassa lainkaan pätevää sopimusta, tai sopimuksia, jotka tehdään kyseisen sopimuksen jälkeen – tällainen ulkoinen todiste voi olla harkita.
Yleiset sopimussäännöt
Kun kaksi henkilöä tekee sopimuksen, asiakirjan sisältämät yksityiset lupaukset tulevat lain mukaan täytäntöönpanokelpoisiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että toinen osapuoli voi haastaa toisen oikeuteen lupauksen rikkomisesta – jota laillisesti kutsutaan sopimusrikkomukseksi – ja tuomioistuin määrää rahallisia seuraamuksia, jos tuomioistuin toteaa, että asian vastaaja ei ole täyttänyt sopimuksen mukaisia velvollisuuksiaan. Tuomioistuin tutkii kirjallisen sopimuksen ehtoja määrittäessään, onko sopimusta rikottu ja mitkä ovat asianmukaiset vahingot.
Sopimuspuolet voivat joskus tehdä sopimukseen muutoksia tai muutoksia. Nämä muutokset voivat tulla suullisena lisäyksenä, mikä tarkoittaa, että osapuolet sopivat suullisesti sopimuksen muuttamisesta. Parol -todistussäännön mukaan suullisia sopimuksia tai suullisia muutoksia sopimukseen ei kuitenkaan oteta huomioon, eikä niitä voida ottaa todisteeksi sopimusrikkomustapauksessa.
Parol -todisteita koskeva sääntö on olemassa, koska tuomioistuin katsoo, että kirjallinen sopimus edustaa parhaiten osapuolten aikomuksia, kun se tulee sopimukseen. Tämän säännön soveltamiseksi on kuitenkin täytettävä tietyt tuomioistuimen määrittämät ehdot.
Lopullinen kirjoitus
Todistussäännön soveltamiseksi kirjallisen sopimuksen on oltava viimeinen. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomioistuimen on uskottava, että molemmat sopimuspuolet tarkoittivat sopimuksen olevan lopullinen esitys eikä vain luonnos tai sopimus, josta neuvotellaan edelleen. Se voi olla lopullinen, täydellinen integraatio – eli se on osapuolten välisen tai niiden välisen kokonaissopimuksen viimeinen suoritusmuoto tai se voi olla lopullinen, osittainen integrointi – eli se on lopullinen suoritusmuoto osasta koko sopimusta juhlat. Jos sopimus ei ole osapuolten sopimuksen osittainen tai täydellinen lopullinen ilmaus, ehdollista todistussääntöä ei oteta huomioon ja voidaan ottaa käyttöön ulkoisia todisteita.
Täydellinen integraatio
Se, pidetäänkö sopimusta täydellisenä vai osana integraationa, vaikuttaa siihen, voidaanko ottaa huomioon ja millaisia todisteita. Jos se on täydellinen, kirjallisia tai suullisia sopimuksia, jotka on tehty ennen riidanalaista sopimusta tai samanaikaisesti sen kanssa, ei saa ottaa käyttöön sopimusehtojen vastaiseksi tai täydentäväksi. Parol -todistussääntö ei sulje pois ulkoisia todisteita, jotka ratkaisisivat epäselvyydet tai korjaisivat kirjoitusvirheet sopimuksessa.
Osittainen integrointi
Jos sopimus määritetään osittaiseksi yhdistämiseksi, ehdollista näyttöä koskeva sääntö kieltää sellaisten ulkoisten – kirjallisten tai suullisten – todisteiden käsittelyn, jotka on tehty ennen sopimuksen tekemistä, jos nämä todisteet ovat ristiriidassa sopimusehdon kanssa. Sääntö estää myös sopimuksen kanssa samanaikaisesti tehtyjen suullisten sopimusten käsittelyn. Sääntö ei kuitenkaan kiellä sellaisten ulkoisten – suullisten tai kirjallisten – todisteiden käsittelyä, jotka täydentävät tai lisäävät sopimusehtoja. Kuten täydellisessä integroinnissa, skannausvirheet ja epäselvyydet voidaan korjata tai selventää ulkoisilla todisteilla.