Passiivinen tappio viittaa taloudellisiin tappioihin, jotka aiheutuvat liiketoimista, jotka luokitellaan passiiviseksi toiminnaksi. Maissa, joissa passiivista tappiota pidetään perusteena tietyntyyppisille verohelpotuksille, on yleensä sääntöjä, jotka määrittelevät tappion määrän, jota voidaan käyttää voiton tai voiton korvaamiseen, joka saadaan muusta passiivisesta toiminnasta saman verojakson aikana. Monissa maissa on myös määräyksiä, jotka määrittävät selvästi, mitä pidetään passiivisena toimintana ja mitä ei.
Suurimmassa osassa maista, jotka tunnustavat passiivisen tappion lailliseksi verohelpotukseksi, on tapana määritellä passiivinen toiminta mihin tahansa tulontuotantoon, johon ei liity sijoittajan suoraa osallistumista. Esimerkiksi palkkaa ei luokitella passiiviseksi toiminnaksi, koska sijoittaja osallistuu aktiivisesti kyseisten tulomuotojen ansaitsemiseen. Kuitenkin hiljainen kumppani, joka investoi yritykseen, mutta ei ota johdon valvontaa eikä osallistu yrityksen toimintaan, voi määritellä tämän tyyppisen toiminnan passiiviseksi.
Voidakseen vaatia passiivista tappiota on tarpeen osoittaa, että tappiota johtanut toiminta oli itse asiassa passiivista. Vain passiivisesta toiminnasta aiheutuvia tappioita voidaan vaatia tämän tyyppisten veronalennusten määräysten nojalla; tappioita ei voida käyttää kompensoimaan tappiot, jotka ovat mahdollisesti syntyneet aktiivisen osallistumisen tai ansaitsemisyritysten seurauksena. Tämä tarkoittaa sitä, että passiivisen tappion väittäminen on hyödyllistä vain silloin, kun muusta passiivisesta toiminnasta saadaan jonkinlaista voittoa tai hyötyä.
Yhdysvalloissa verouudistuslaki toimii perustana arvioitaessa passiivisen tappion määrää, jonka voidaan vaatia yhdellä verojaksolla. Laki auttaa myös määrittelemään hyväksyttävän passiivisen toiminnan laajuuden ja samalla tunnistamaan joitakin tulonmuodon muotoja, jotka jäävät verotettavaksi, vaikka passiivista tappiota vaaditaan.
Aina passiivisen tappion sattuessa on tärkeää tutustua voimassa oleviin valtioneuvoston ohjeisiin sen määrittämiseksi, kuinka paljon tappiota voidaan vaatia tietyn verokauden aikana. Useimmissa tapauksissa sijoittajien on hyvä pyytää ammattimaisen veroanalyytikon ohjausta varmistaakseen, että vähennys on laskettu oikein ja sovellettavien lakien mukaisesti.