Patenttiyhteistyösopimus (PCT) on kansainvälinen sopimus, joka helpottaa patenttisuojan hakemista useissa maissa. Kansainvälinen yhteisö hyväksyi tämän sopimuksen ensimmäisen version vuonna 1970, ja sitä on muutettu useita kertoja sen jälkeen, kun vuosien saatossa on tullut lisää kansakuntia. Tämä sopimus ei tarjoa kansainvälisiä patentteja, mutta helpottaa patenttihakemusta useissa maissa, mikä suojaa keksintöjä muualla kuin vain keksijän kotimaassa.
Patenttiyhteistyösopimuksen mukaan, kun keksijä on valmis jättämään patenttisuojan, yleensä kotimaassaan, hän voi jättää PCT -hakemuksen. Tämä osoittaa aikomuksen hakea patentteja useissa maissa. Vaikka patenttivirasto käsittelee patenttia, kansainvälinen viranomainen tekee haun määrittääkseen patentoitavuuden muissa maissa ainutlaatuisuuden ja muiden ominaisuuksien perusteella ja muodostaa kirjallisen raportin.
Jos keksijä päättää edetä patenttien hakemisessa muissa maissa, hän voi päättää, missä patenttihakemus on tarpeen, ja toimittaa alkuperäisen hakemuksen muiden maiden toimistoihin. Patenttiyhteistyösopimuksen yksi etu on viivästyminen patenttihakemuksen aikataulussa, jolloin keksijät voivat säästää aikaa ja rahaa määrittäessään, onko patentti edes tarpeen. Tavallisesti patenttihakemus ulkomailla on rajoitettu aikaikkunaan alkuperäisen hakemuksen jättämisen jälkeen.
Kansainväliset patentit eivät ole mahdollisia, koska jokaisella kansakunnalla on oma prosessinsa, ja on mahdollista, että patentti hyväksytään yhdessä maassa, mutta ei toisessa. Patenttiyhteistyösopimuksen mukaan useiden patenttien hakuprosessia virtaviivaistetaan, mutta päätös tehdään viime kädessä kunkin kansakunnan harkinnan mukaan. Joskus kansainvälisen tutkimuksen tuloksena on mielipide, että muut maat eivät todennäköisesti myönnä patenttisuojaa, minkä vuoksi sen soveltaminen on tuottamatonta.
Patenttiyhteistyösopimukseen tehtävien määräaikaisten muutosten vuoksi on tärkeää pysyä mukana. Patenttiasiamiehet voivat antaa tietoja sopimuksesta ja hakuprosessista hakemusten käsittelyn lisäksi. Keksijät voivat luottaa virallisiin oikeudellisiin palveluihin, koska prosessi on monimutkainen ja monet asiat voivat mennä pieleen matkan varrella. Koulutettu asianajaja, joka seuraa patenttilainsäädännön muutoksia ja suuntauksia, pystyy laatimaan vahvan hakemuksen, jolla on paremmat mahdollisuudet saada hyväksyntä, tarvitseeko hakija kansainvälisiä tai vain kotimaisia patentteja.