Peptidit ovat yhdisteitä, jotka muodostuvat yhdistämällä yksi tai useampi aminohappo kovalenttiseen sidokseen. Nämä yhdisteet luokitellaan polymeereiksi, koska ne tyypillisesti liittyvät toisiinsa pitkissä ketjuissa. Kaikilla maapallon eläimillä on ne kehossaan, ja ne ovat tavallaan yksi elämän rakennuspalikoista. Kun ketju on erityisen pitkä, se muuttuu proteiiniksi. Peptidit ja proteiinit edustavat laajaa mahdollisuuksien maailmaa, ja monet molekyylibiologit tutkivat vuosia yksittäisten toimintoja oppiakseen lisää kehon toiminnasta.
Kun keskustellaan peptideistä, monet tieteelliset terminologiat pyrkivät heittämään ympäriinsä, ja se voi auttaa tietämään, mitä eri termit tarkoittavat. Kovalenttinen sidos on eräänlainen kemiallinen sidos, joka syntyy, kun atomit jakavat elektroneja. Näihin yhdisteisiin muodostunut erityinen kovalenttisen sidoksen tyyppi tunnetaan peptidisidoksena tai amidisidoksena, ja se muodostuu, kun yhden aminohapon karboksyyliryhmä kiinnittyy toiseen. Karboksyyliryhmät ovat hiili-, happi- ja vetymolekyyliryhmiä, jos olet utelias.
Näiden yhdisteiden luokittelu polymeereiksi on joskus hämmentävää ihmisille, jotka eivät tunne tätä termin käyttöä. Vaikka monet ihmiset tarkoittavat “muovia” käyttäessään tätä sanaa, kemiassa polymeeri on kaikenlainen toistuva ketju, joka on kytketty kovalenttisiin sidoksiin. Polymeerit voivat muuttua erittäin monimutkaisiksi, kuten voisi kuvitella.
Peptidi voi suorittaa laajan valikoiman toimintoja kehossa riippuen siitä, mitkä aminohapot ovat mukana. Jotkut voivat esimerkiksi säätää hormoneja, kun taas toisilla voi olla antibioottitoiminto. Keho on myös varustettu hajottamaan ja käyttämään näitä yhdisteitä uudelleen; jos esimerkiksi henkilö syö lihaa, suoliston entsyymit hajottavat proteiinin sen amidisidoksissa muodostaen valikoiman peptidejä, jotka voidaan pilkkoa tai erittää kehon tarpeista riippuen.
Raja peptidin ja proteiinin välillä on hieman nestemäinen. Proteiinit ovat paljon monimutkaisempia, koska ne ovat niin paljon pidempiä, ja useimmat proteiinit taitetaan monimutkaisiksi rakenteiksi, jotta niihin mahtuu kaikki aminohapot. Nyrkkisääntönä on, että jos mukana on yli 50 aminohappoa, yhdiste on proteiini, kun taas lyhyempiä ketjuja pidetään peptideinä.