Peptidinukleiinihappo, lyhennettynä PNA, on keinotekoinen polymeeri, jolla on monia samankaltaisuuksia deoksiribonukleiinihapon (DNA) ja ribonukleiinihapon (RNA) kanssa. Tiedemiehet ja lääkärit käyttävät sitä lääketieteellisessä hoidossa ja biologisessa tutkimuksessa. Peptidinukleiinihappo yhdistää kaksi etua, jotka tekevät siitä hyödyllisen näihin sovelluksiin. Ensinnäkin sillä on kyky tallentaa tietoja, aivan kuten DNA: lla, mutta sillä on jopa vahvempi selkäranka kuin DNA: lla. Tämä toinen ominaisuus antaa sille suuren kemiallisen vakauden. Peptidinukleiinihapon ei ole koskaan tiedetty esiintyvän luonnossa, mutta jotkut spekuloivat, että sitä saattoi esiintyä Maan aikaisemman historian aikana.
Peptidinukleiinihappoon liittyvä tutkimus on johtanut joihinkin hypoteeseihin, joiden mukaan nämä molekyylit ovat saattaneet olla osa varhaisimpia elämänmuotoja maan päällä. PNA: ta on voitu käyttää niiden DNA -versiona sen kemiallisen lujuuden ja yksinkertaisemman rakenteen vuoksi. Mielenkiintoista on myös, että PNA voi myös muodostua ja polymeroitua vedessä tietyissä olosuhteissa. Näihin olosuhteisiin kuuluu vähintään 210 asteen (100 asteen) lämpötila.
Vesi yleensä kiehuu tässä lämpötilassa merenpinnan tasolla, mutta näin ei ehkä ole ollut kauan sitten. Monet tiedemiehet teorioivat, että maapallon ilmakehä oli paljon tiheämpi tiettyinä aikoina sen kehityksen aikana, ja tämä nostaisi tehokkaasti veden kiehumispistettä. Myös syvien valtamerien vesi, joka mahdollisesti kuumenee tulivuoren vaikutuksesta, olisi suuremman paineen alaisena ja siten sen kiehumispiste olisi korkeampi.
Koska PNA: lla on suhde DNA: han, jotkut tutkijat ovat ehdottaneet vielä yhtä mielenkiintoista sovellusta sille. Ne, jotka työskentelevät rakentaakseen keinotekoisia elämänmuotoja, ovat etsineet peptidinukleiinihappoa mahdollisena ainesosana tutkimuksessaan ja suunnittelussaan. Joidenkin tutkijoiden unelma elämän syntetisoimisesta voisi suuresti auttaa PNA: n monipuolisuudesta ja tavasta, jolla se jäljittelee DNA: n tiedon tallennuskykyä.
Tällä hetkellä peptidinukleiinihappo on löytänyt käyttövälineen lääketieteellisessä tutkimuksessa. PNA voi olla vuorovaikutuksessa DNA: n kanssa molekyylitasolla niin kaukana, että se pystyy tukahduttamaan tai edistämään tiettyä geneettistä ominaisuutta, jos se on oikein suunniteltu. Tähän periaatteeseen perustuvat lääkkeet voivat olla hyödyllisiä esimerkiksi tukahduttaessa geenin, joka johtaa alttiuteen tietyille sairauksille. Vaihtoehtoisesti ne voisivat parantaa sellaisen geenin ilmentymistä, joka antaa immuniteetin tietylle taudille. Tällaiset lääkkeet, jos ne kehitetään, vaatisivat paljon testausta ennen niiden käyttöönottoa, mutta niillä voi olla lupaavia vaikutuksia lääketieteen tulevaisuuteen.