Perhejärjestelmäterapia on lähestymistapa psykoterapiaan, joka hoitaa koko perheen hoidossa riippumatta siitä, pidetäänkö ongelmaa, joka toi jonkun psykoterapiaan, yksittäiseksi vai perhekysymykseksi. Perheterapiaa, joka tunnetaan myös nimellä perheterapia, käytetään laajalti kaikkialla maailmassa, ja tällaiseen terapiaan voidaan käyttää useita lähestymistapoja, jotka vaihtelevat klassisesta psykoterapeuttisesta lähestymistavasta hengelliseen terapiaan, joka yhdistää uskonnolliset vakaumukset, kuten kristillinen perheterapia.
Perhejärjestelmäterapian ajatus on, että ihmiset eivät tule tyhjiössä ja että yksilöiden hoitaminen ottamatta huomioon heidän ympäristöään ei ole hyödyllistä pitkällä aikavälillä. Osallistumalla koko perheeseen terapeutti voi ymmärtää asiakkaan elämän dynamiikan tarkastelemalla perheenjäsenten välisiä suhteita, perheen asenteita ja tapaa, jolla perheenjäsenet ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Näiden tietojen avulla terapeutti voi työskennellä yhdessä asiakkaan kanssa löytääkseen ratkaisun psykologisiin ongelmiin.
Jotkut perhejärjestelmien terapeutit keskittyvät ydinperheen hoitoon, vanhempien ja lasten hoitoon. Toisilla on laajempi näkemys “perheestä”, ja niihin voi kuulua muita perheenjäseniä sekä läheisiä ystäviä, jotka ovat perheenjäseniä, vaikka he eivät olisikaan sukua keskenään. Perhejärjestelmien terapiaa voidaan käyttää myös ei -perinteisten perheiden kanssa, pariskuntien tai monimutkaisempien emotionaalisten suhteiden kanssa.
Perhejärjestelmien terapeutti tapaa yleensä yksilöitä ja ryhmää eri aikoina. Yksittäisten kokousten avulla terapeutti voi muodostaa yhteyden jokaiseen perheryhmän tai parisuhteen jäseneen, oppia tietyistä ongelmista ja tunnistaa huolenaiheita. Ryhmätapaamiset tarjoavat mahdollisuuden käydä välitettyä keskustelua, nähdä dynamiikkaa työssä ja tutkia yksilöterapiassa esiin nousseita aiheita. Jotkut terapeutit voivat vierailla kotona nähdäkseen perheen dynamiikan työssä luonnollisessa ympäristössään, kun taas toiset pitävät mieluummin toimistosta pitäen yllä ammatillisia rajoja.
Vaikka ihmiset saattavat ajatella ongelmallista nuoruutta perhejärjestelmien terapian ilmeisenä sovelluksena, tämäntyyppinen hoito voi auttaa myös muissa psykologisissa ongelmissa, joita voi esiintyä yksilöissä ja perheissä. Se voidaan myös yhdistää muihin hoitomuotoihin. Jos esimerkiksi perheessä on syömishäiriö, perhejärjestelmäterapia voi opettaa perheenjäseniä tukemaan ja tutkimaan perheen dynamiikkaa, joka olisi voinut vaikuttaa syömishäiriöön, kun syömishäiriöinen perheenjäsen saa lääketieteellistä hoitoa. Perhejärjestelmäterapiaa voidaan käyttää parien välisen emotionaalisen kuormituksen ratkaisemiseen, perheiden sopeutumiseen uusiin jäseniin tai jäsenen menetykseen ja koko perheen emotionaaliseen kasvuun.