Perheneuvonta on eräänlainen psykoterapia, jolla voi olla yksi tai useampi tavoite. Se voi auttaa edistämään parempia suhteita ja ymmärrystä perheen sisällä. Se voi olla tapahtumakohtainen, esimerkiksi avioeron aikana tai perheenjäsenen lähestyvä kuolema. Vaihtoehtoisesti se voi vastata perheen tarpeisiin, kun yksi perheenjäsen kärsii mielenterveydellisestä tai fyysisestä sairaudesta, joka muuttaa hänen käyttäytymistään tai tapojaan kielteisellä tavalla.
Perheneuvonta tapahtuu usein kaikkien perheyksikön jäsenten läsnä ollessa. Näin ei välttämättä aina ole. Alkoholismista tai huumeriippuvuudesta kärsivä perheenjäsen ei ehkä osallistu istuntoihin, ja se saattaa itse asiassa olla syy siihen, miksi muut perheenjäsenet hakevat neuvontaa.
Osa terapeutin tavoitteista on tarkkailla perheenjäsenten välisiä vuorovaikutuksia. Toinen osa on tarkkailla ei-vuorovaikutuksessa olevien perheenjäsenten käsitystä. Jos siis kaksi perheenjäsentä riitelee istunnossa, terapeutti saattaa haluta tietää, miten muut perheenjäsenet suhtautuvat erimielisyyteen tai miten molemmat taistelevat jäsenet selviytyvät.
Havaintojen lisäksi terapeutti auttaa usein perhettä pohtimaan parempia tapoja kommunikoida keskenään. Joten perheneuvonta voi osittain olla opastusta ja rohkaisua. Itse asiassa se usein opettaa perheenjäsenille uusia ja positiivisempia tapoja kommunikoida korvaamaan vanhat, negatiiviset viestintämallit.
Havaintoja voidaan käyttää myös osoittamaan, kuinka huono kommunikaatio, varsinkin jos se on täynnä riitaa, vaikuttaa lasten käyttäytymiseen ja onnellisuuteen. Lapset hyötyvät istunnon turvallisesta foorumista. He voivat keskustella asioista, joista he eivät pidä hoitajien ja/tai sisarusten käyttäytymisessä. Tällainen keskustelu ei ehkä ole sallittua kotiympäristössä.
Kuten ryhmäneuvonnassa, terapeutti toimii myös moderaattorina perheneuvonnassa. Hän yrittää varmistaa, että jokaisella perheenjäsenellä on riittävästi aikaa ilmaista huolensa ja osallistua keskusteluun siitä, kuinka perhe voi toimia paremmin. Joskus terapeutti voi tunnistaa yhden tai useamman perheenjäsenen, jotka tarvitsevat enemmän kuin neuvontamallin ja voivat hyötyä yksilöllisestä hoidosta. Yhden perheenjäsenen henkilökohtaiset asiat voivat vaikuttaa kaikkiin muihin perheenjäseniin.
Terapeutti voi havaita, että perhe ei voi edetä parempaan suhteeseen ilman, että jotkut ihmiset saavat enemmän apua ja mahdollisesti lääkkeitä. Perheenjäsen, jolla on kaksisuuntainen kemia, saattaa haluta olla parempi vanhempi, mutta voi olla fyysisesti kykenemätön muuttamaan radikaaleja mielialan vaihteluita ilman yksilöllisen hoidon ja lääkityksen yhdistelmää.
Perheneuvonnan suorittaminen ei ehkä kestä kauan. Usein perheet hyötyvät neljästä viiteen istuntoon. Joskus perheet tarvitsevat enemmän apua ja saattavat tarvita 20–30 istuntoa ratkaistakseen merkittävät tai käynnissä olevat perheongelmat.
Perheille terapia auttaa usein, koska siihen liittyy välinpitämätön kolmas osapuoli, joka ei suosittele yhtäkään perheenjäsentä. Yleensä tästä syystä yhden perheenjäsenen terapeutti ei suostu olemaan asiakkaan perheen neuvonantaja. Puolueettomuus voi tehdä neuvonnasta tehotonta.
Perheneuvonnassa on erilaisia teoreettisia malleja. Terapeutti voi työskennellä käyttäytymisasennosta, Gestaltin päämiehistä tai terapeuttisten lähestymistapojen yhdistelmästä. Lähestymistavasta riippumatta päätavoitteena on edelleen parantaa jokaisen perheenjäsenen suhdetta muihin, jotta perhe etenee harmonisena kokonaisuutena.