Perikondrium on sidekudoskerros, joka löytyy rustoista ja ihmisten ja monien eläinten luista. Sen päätehtävä on suoja: se suojaa luita niiden kasvaessa ja tukee myös ruston kehittymistä. Tällä kudoksella on myös pari ylläpitävää roolia, etenkin verenkierron osalta. Tämä kudos on tiheä, mutta huokoinen ja joustava, ja sellaisena se voi helpottaa verenkiertoa ja hapen siirtymistä paikasta toiseen. Vauvoilla ja pikkulapsilla on yleensä suurin tämän sidekudoksen tiheys luidensa ympärillä, mutta rustoa ympäröi paljon kaikenikäiset ihmiset. Nenä ja korvat ovat yleensä parhaita lähteitä, ja kudos auttaa näitä osia pysymään vahvana auttamalla ravinteiden jakelussa ja suojaa niitä myös vammoilta ja traumoilta. Loukkaantumisen tai trauman sattuessa sillä on keskeinen rooli solujen uudistumisessa.
Päätehtävä
Kuten useimmat sidekudokset, perikondriumin päätarkoitus on tarjota joustavuutta ja suojaa joillekin herkemmille tai hauraille kehon osille. Se toimii pääasiassa ohuena pinnoitteena. Se koostuu useista toisiinsa yhdistetyistä proteiineista, ja siinä on suuri verisuonipitoisuus. Nämä alukset kuljettavat ravinteita rustoon ja sieltä pois, mikä auttaa rustoa pysymään terveenä ja vahvana. Se on yksi kehon monista eri kudoskerroksista, eikä se toimi yksin, mutta sen rooli on kuitenkin varsin tärkeä.
Mistä se löytyy
Tämä erityinen kudospäällyste löytyy koko kehosta, mutta se on yleensä voimakkaimmin keskittynyt rustorakenteisiin, kuten korvat ja nenä. Muita kehon alueita, joissa tämä kudos on lisääntyvä, ovat kurkun henkitorvi sekä paikka, jossa kylkiluut yhdistyvät rintalastan kanssa. Kudoskerrokset voivat myös auttaa suojaamaan selän avainalueita, ja tällainen solukerros löytyy yleensä selkärangan nikamien välistä.
Se peittää monien pienempien sidekudosten pinnan, jossa se toimii muiden solukerrosten kanssa parantaakseen nivelten vastusta ja vähentää kitkaa liikkeen aikana. Sitä ei kuitenkaan yleensä löydy kehon pisimmistä luista, koska luun pinnoitus ei yleensä ole sen päätehtävä.
Suhde Periosteumiin
Kun se esiintyy luissa, perikondrium on usein päällekkäin toisen sidekudoksen kanssa, joka tunnetaan periostreumina. Näillä kudoskerroksilla on samanlainen tehtävä suojauksen suhteen, mutta suurin ero koskee ravitsemusta. Perikondriumin verisuonet ovat hyödyllisimpiä rustoille, eivätkä ne yleensä pysty toimittamaan luille hyödyllisiä ravintoaineita. Periosteum toisaalta pystyy tähän. Se tuottaa osteoblasteja, jotka ravitsevat luita ja auttavat niitä kasvamaan.
Loukkaantumisen seuraukset
Yksi helpoimmista tavoista nähdä tämä kudos toiminnassa on seurata ruston paranemista traumaattisen vamman jälkeen. Kun henkilö on terve ja kaikki hänen järjestelmät toimivat kuten pitäisi, sidekudokset jäävät yleensä havaitsematta. Rusto on kuitenkin yleensä pehmytkudos, joka voi olla altis loukkaantumisille, etenkin paikoissa, kuten nenä ja korvat, jotka ulkonevat kasvoista. Sidekudoksilla on tärkeä rooli solujen uudistumisessa ja kasvussa nopean palautumisen mahdollistamiseksi.
Loukkaantuminen, joka tunnetaan yleisesti nimellä “kukkakaalin korva”, on hyvä esimerkki. Kukkakaalin korva syntyy, kun henkilö, tavallisesti nyrkkeilijä, painija tai muu taisteleva urheilija, saa kovan iskun korvaan. Kova lyönti voi aiheuttaa verihyytymän ja ylimääräisten nesteiden muodostumisen ruston alle ja voi erottaa rustokudokset.
Keho muodostaa tyypillisesti kovan kudoskuoren korvan ihon ympärille, joka alkaa sidekerroksesta. Tämän seurauksena korva turpoaa, turpoaa ja alkaa muistuttaa kukkakaalia. Kukkakaalin korvan hoitoon lääkäri tyypillisesti tyhjentää nesteet ja pyytää sitten potilasta käyttämään puristavaa solmua korvan ympärillä. Sidos auttaa rustoa muodostumaan uudelleen, kunnes se on parantunut, ja antaa sidekudoksille aikaa ja tilaa elvyttää rustoa.