Perinteinen futon vaihtelee suuresti futonin modernimmasta, länsimaisesta versiosta, joka muuttuu sohvaksi. Historiallisesti perinteistä futonia käytettiin Japanissa vuosisatojen ajan, ja se oli suunniteltu sijoitettavaksi seinään, kaappiin tai säilytystilaan, jotta huone voitaisiin käyttää muihin tarkoituksiin. Se oli pieni, kompakti tyyny, jota oli helppo siirtää, taittaa ja säilyttää; siinä ei yleensä ollut kehystä, kuten nykyaikaisissa versioissa. Se ei myöskään muuttunut sohvaksi, kuten useimmat länsimaiset versiot tekevät nykyään.
Toisin kuin nykyiset futonit, perinteinen futon oli paljon pienempi ja ohuempi. Sitä käytettiin patjana yhdessä peiton tai peiton kanssa yöunille, ja päivällä koko tyynyn ja peittojen yhdistelmä voidaan säilyttää kaapissa tai säilytystilassa. Perinteinen futon lepää usein tatamin päällä, joka on yleinen koti koko Japanin historian ajan. Tatamilattiat tehtiin puhtaiksi nukkumis- tai ruokailupinnoiksi, ja ne olivat yleisiä ylemmän luokan kodeissa. Myöhemmin Japanin historiassa lattiat yleistyivät alemmassa luokassa, mutta nykyään useimmissa japanilaisissa kodeissa ei ole lainkaan tatamilattioita.
Monet japanilaiset kodit käyttivät perinteistä futonia tehdäkseen tilasta toimivamman. Koska futon -tyyny säilytetään, se on usein tuuletettava ja puhdistettava. Patjan siivoamiseen käytettiin erityistä instrumenttia, ja tyyny asetettiin aurinkoon homeen ja punkkien estämiseksi. Tämä oli tärkeä osa futonin ylläpitoa, koska Japanin ilmasto voi olla hyvin kostea. Tyyny itsessään oli usein riittävän joustava, jotta sitä voitaisiin käsitellä oshiire -nimiseksi tallennustilaksi. Patja on usein valmistettu pehmeästä kankaasta, joka on täytetty puuvillalla tai villalla. Nykyaikaisemmat versiot käyttävät synteettistä täytettä.
Perinteinen futon -tyyny oli vain muutaman sentin paksuinen, kun taas nykypäivän nykyaikaisemmat versiot voivat olla hyvin paksuja. Futon pääsi Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan jälkeen ja siitä tuli varsin suosittu koko 1960 -luvun. Tänä aikana futonista alkoi kehittyä täysin erilainen huonekalu, joka voitaisiin sijoittaa puu- tai metallikehykseen, joka voitaisiin muuntaa sohvaksi eikä taittaa säilytystilaa.