Perivig on peruukityyli, joka on suosittu 17- ja 19 -luvuilla, erityisesti miesten muodissa. Sanan uskotaan olevan ranskankielisen perruque -termin korruptio, jota yleisesti kutsutaan perukeksi. Periikki oli elintärkeä muoti yläluokan ranskalaisille ja brittiläisille kotitalouksille, ja sillä oli osa jonkinlaisen hygienian ylläpitämisessä. Nykyaikaisen hiuslisäkkeen, peruukin, uskotaan kehittyneen periwigistä.
Peruukit olivat suosittuja muinaisissa Egyptin ja Kreikan kulttuureissa auringon tarjoaman suojan ja statussymbolin vuoksi. Rooman kaatumisen jälkeen ne putosivat suosiosta vuosisatojen ajan eri syistä. Monet asiantuntijat luottavat ennenaikaisesti kaljuun Ranskan kuninkaan Ludvig XIII: n suosioon peruukkien kanssa ranskalaisen hovin kanssa, erityisesti pitkän, kiharan tyylin, jota kutsutaan periwigiksi.
Periukki nähdään usein muotokuvissa pitkänä, virtaavana kiharoina. Peruukin tyyli vaihteli ajan ja trendin mukaan. Myöhemmin muodit sanovat usein, että peruukit jauhetaan tärkkelysseoksella, jotta ne näyttävät valkoisilta. Parhaille peruukille käytettiin ihmisen hiuksia, vaikka halvemmat versiot korvasivat eläinten karvat tai sekoittivat ne yhteen. Vain kerran vuodessa uimiseen liittyvien valitettavien hajujen vuoksi peruukit tuoksuvat usein kukille tai tuoksuvat voimakkaasti.
Peruukkeja käytettiin paitsi kaljuuntumisen peittämiseen, myös täiden suojaamiseksi. Keskiajalla useimmat Euroopan maat eivät halunneet uida epäterveelliseksi. Ei ollut harvinaista, että aateliset kylpivät vain kerran vuodessa. Tämän seurauksena ihmiset ajelivat usein päätään, koska heidän uintitottumuksensa eivät estäneet hyönteisten tartuntaa hiuksissaan. Peruukit saivat usein täitä, mutta ne olivat irrotettavissa mukavuuden vuoksi. Periigistä tuli 17 -luvun suosituin tyyli miehille, ja monet aikakauden kuuluisat muotokuvat sisältävät jaloja tai kuninkaallisia miehiä, jotka loistavat periwigissä.
Kun kuningas Kaarle II palautettiin valtaistuimelle Englannissa, suuntaus tuli suosittuksi brittien keskuudessa. Charles vietti suuren osan pakkosiirtolaisuudestaan ranskalaisessa hovissa ja sai paljon arvostusta ranskalaisista tyyleistä. Englannin kuninkaan ja Ranskan kuninkaan Ludvig XIV: n välissä periwigistä tuli välttämättömyys molempien kansojen tuomioistuimille.
Peruukkien valmistajat saivat huomattavaa huomiota tänä aikana, ja heille annettiin monia etuja käsityöläisinä. Joidenkin lähteiden mukaan kuningas Louis XIV työllisti yli 40 peruukintekijää Versailles’n palatsissaan. 17 -luvun loppuun mennessä peruukkien kiltoja perustettiin sekä Englantiin että Ranskaan.
Amerikassa varhainen siirtomaahallitus käytti periwigiä osana univormuaan osoittaakseen sosiaalisen aseman brittien jäljitelmässä. 19-luvun puoliväliin mennessä brittiläinen vastalause oli syrjäyttänyt tämän muodin, ja peruukit eivät ole enää amerikkalaisten tuomarien tai Yhdysvaltain kongressin jäsenten käytössä. Brittiläiset parlamentin jäsenet ja monet tuomarit käyttävät edelleen variaatiota virallisissa istunnoissa. Vuonna 2007 Australian Uusi Etelä -Walesin osavaltio äänesti peruukkien käytön lopettamisesta hallituksen toiminnassa.