Personointi on nimi kirjalliselle ja runolliselle tekniikalle, joka antaa ihmisille ominaispiirteitä eläimille, käsitteille ja elottomille esineille. Personoinnin rooli kappaleissa on samanlainen kuin sen rooli runoudessa ja kirjallisuudessa. Se on laite, joka tekee tuntemattomasta tiedettäväksi kuvaamalla sitä inhimillisesti. Sitä käytetään joskus dramaattisiin tehosteisiin tai kauniin kuvan luomiseen. Muina aikoina se tarjoaa kommentteja ihmisluonnosta.
Personointi, jota kutsutaan myös antropomorfismiksi, on muinainen kirjallinen tekniikka, jonka juuret voivat olla animismissa, joka on yhteinen hengellinen usko monien primitiivisten kulttuurien keskuudessa. Animismi on usko siihen, että eläimet ja elottomat esineet sisältävät henkiä, joiden tahto ja älykkyys ovat verrattavissa ihmisiin. Muinaiset tarinankertojat, kuten Aesop ja Homer, antoivat ihmisille ominaispiirteitä eläimille ja luonnonvoimille, kuten tuulelle. Tästä tuli suosittu kirjallinen laite seuraavien vuosisatojen aikana. Nykyaikana runoilijat ja kirjailijat käyttävät edelleen tätä tekniikkaa, mukaan lukien personoinnin käyttö kappaleissa.
Yleinen käytäntö taiteessa ja kirjallisuudessa on antaa kuoleman käsite ihmisen ominaisuuksista. Tämä sisältää amerikkalaisen kansanlaulun “Oh Death”, joka on varhainen esimerkki kappaleiden personoinnista. Kappaleen kertoja pyytää kuolemaa säästämään hänet; toisessa jakeessa Kuolema itse puhuu siitä, kuinka se kuulee usein samanlaisia vetoomuksia. “Oh Death” on perinteinen kappale, joka on peräisin ainakin 1920 -luvulta, sen kirjoittajaa ei tiedetä. Personoinnin käyttö on tapa kohdistaa inhimilliset motiivit ja sympatiat käsitteeseen, joka on olennaisesti tuntematon.
Personointi kappaleissa voi myös olla tapa ilmaista monimutkainen käsite tai tunne. Laulussaan Hungry Heart Bruce Springsteen puhuu todella toteutumattomasta halusta, josta kaikki ihmiset ovat kokeneet aikanaan. Hän lainaa käsityksen “nälkäinen sydän” Alfredilta, lordi Tennysonilta symboloimaan tätä halua. Toisessa klassisessa rock -kappaleessa entinen Beatle George Harrison keskustelee muuttuvan maailman havaitsemisen surusta. Siirtäessään tämän tunteen instrumenttiinsa, hän kutsui kappaleen ”While My Guitar Gently Weeps”.
Joskus laulujen personoinnilla ei ole muuta tarkoitusta kuin luoda kaunis tai runollinen kuva. Jimi Hendrixin kappaleessa ”The Wind Cries Mary” tuulelle annetaan ääni ja viallinen muisti. Hendrix oli asiantuntija luomaan järjettömiä mutta mieleenpainuvia kuvia ja lauseita sanoituksiinsa. Jotkut kappaleet eivät luovuta salaisuuksiaan helposti; pop -kappaleen ”There She Goes” on pitkään uskottu personoivan heroiinia sellaisilla riveillä kuin ”siellä hän menee taas/sykkii suonissani”. Kappaleen tekijät kiistävät tämän tulkinnan, mutta eivät tarjoa ehdotuksia siitä, ketä tai mitä kappaleen nimi oikeastaan kuvailee.